sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Sarah Dunant: Venuksen syntymä

Alkuperäinen teos: The Birth of Venus (2003)
Gummerus, 2006, pehmeäkantinen, 416 sivua
suomentanut Riikka Toivanen


Nyökkäsin mykistyneenä, menin pöydän luo, avasin salvan muutamasta rasiasta ja työnsin käteni jauheisiin: paksua mustaa, hurjaa Toscanan krookusten keltaista ja syvää oranssia sekä sadan puun ja kasvin lupaavaa vihreää yhdessä kivenlohkareessa. Tuon värimäärän aiheuttama järkytys oli kuin ensimmäinen auringonsäde pakkasen puremaan kaupunkiin lumisateen jälkeen. Hymy nousi huulilleni, mutta siihen saattoi sekoittua myös kyyneleitä.
(s. 240)

Luin 2014 vuoden alkupuolella Melania G. Mazzuccon kirjan Mestarin tunnustukset, jossa taiteilija Jacomo Robusti muistelee sairasvuoteellaan elämäänsä. Minulle kirja oli liian pitkäveteinen ja meinasin tuskastua sen parissa. Nina Mari suositteli silloin kokeilemaan Sarah Dunantin teosta Venuksen syntymä, joka sekin kertoo maalaamisesta ja historiallisesta Italiasta.

Ylhäisen firenzeläisen perheen tytär Alessandra rakastaa maalaamista ja maalaustaidetta, vaikka hänen tyttönä pitäisikin kohdistaa mielenkiintonsa tytöille sopivampiin asioihin. Hänen isänsä palkkaa lahjakkaan taiteilijan maalaamaan freskoja perheen kappeliin. Taiteilija ja hänen työnsä kiehtovat Alessandraa. Tyttö yrittää lähestyä taiteilijaa, joka pysyttelee etäisenä töidensä parissa. Särön tavalliseen elämään tuovat yllättäen ranskalaiset joukot, jotka saapuvat Firenzeen, sekä kaupunkilaisten monista synneistä saarnaava munkki Savonarola, jonka käskyläiset partioivat kaduilla. Alessandra janoaa vapautta, jota hän ei voi isänsä kodissa saada. Ratkaisuksi muodostuu avioliitto, mutta aviomiehestä paljastuu yllättäviä piirteitä.

Kirjassa kuvataan mielenkiintoisella tavalla nuoren naisen kasvua ja kaupungin ilmapiirin muuttumista. Alessandra kertoo tarinansa lapsuudesta aikuisuuteen. Vuosien aikana hän kokee monia puolia naisen elämästä, kuten varttumisen tytöstä naiseksi ja äidiksi tulon. Mitä tulee muutoksiin Firenzessä, Medicien aikaan kaupunki oli maailman taidekeskus. Savonarolan voimistuttua Medicit syöstiin vallasta. Kaduille ilmaantui synneistä saarnaavan munkin kannattajia, joiden tarkoitus oli vahtia, etteivät ihmiset toimi löyhän moraalin mukaisesti. Esimerkiksi maalaukset joutuivat roviolle.

Tietoa historian tapahtumista ei mitenkään tuputeta vaan tapahtumat kulkevat kuin vaivihkaa Alessandran tarinan mukana. Rohkeana naisena Alessandra rikkoi aikakautensa normeja siinä mielessä, että hän olisi halunnut taidemaalariksi. Tarina kosketti ja piti otteessaan, vaikka mielestäni lopun häämöttäessä kerronnan laatu heikkeni. Kiitos kuitenkin Nina Marille suosittelusta, Venuksen syntymä oli tutustumisen arvoinen teos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti