Yön talo osa 12, Otava, 2016, kovakantinen, 414 sivua
suomentanut Inka Parpola
Neferetin tummat kulmat kohosivat. Hänen smaragdinvihreät silmänsä siristyivät. Hän tarkkaili ympäristöään uudelleen heränneen kiinnostuksen voimin.
”Tämä on, totisesti, riittävän hienostunut rakennus jumalattaren temppeliksi.” Neferet hymyili. ”Minun temppelini. Minun kotini.”
(s. 30)
Peräti 12 osan mittaiseksi venytetty Yön talo -sarja on viimeinkin tullut päätösosaansa. Olen sarjaa lukiessani miettinyt, miksi jatkan sen parissa. Hahmoista en kestä kuin vain muutamaa ja erityisesti päähenkilö jatkuvine poikaystäväpulmineen ärsyttää. Sinnikkäästi päätin jatkaa loppuun asti.
Edellisen osan lopussa Zoey käytti näkijäkiven mahtia kahta häntä häirinnyttä miestä vastaan. Vaikutti siltä, että hän surmasi miehet. Tämän kirjan alussa Zoey on Tulsan poliisiasemalla sovittamassa ja katumassa tekoaan. Todellisuudessa miehet surmasi Neferet, joka myös leuhkien tunnusti aiheuttaneensa surmat. Totuuden tullessa ilmi Zoey pääsee vapaaksi, eikä hetkeäkään liian myöhään. Entinen ylipapitar, nykyään itseään jumalattarena pitävä Neferet, on aloittanut suunnitelmansa maailmanvalloituksesta Tulsan Mayo-hotellilta käsin. Pimeyden ja valon tasapaino on mennyt sekaisin. Tasapainon voi palauttaa vain sellainen vampyyri, joka hallitsee vanhan magian. Yön talon vampyyrit yhdistävät voimavaransa paikallisten poliisien kanssa, minkä lisäksi Zoeya ja hänen ystäviään tarvitaan Neferetin pysäyttämiseksi.
Neferet on saanut voimansa takaisin. Hän on valmis täyttämään suunnitelmansa koko maailman hallitsemisesta. Tukikohdakseen Neferet on ottanut Tulsassa sijaitsevan hienostohotellin, jonka vieraat ja henkilökunta on alistettu hänen palvelukseensa. Maailmanvalloituksen lisäksi Neferet haluaa kostaa erityisesti Zoeylle, jota hän ei voi sietää lainkaan, ja Kalonalle, joka Neferetin mukaan petti hänet valitsemalla hyvien puolen. Hotellilla Neferet ei aikaile, vaan aiheuttaa joukkotuhoa heti alusta alkaen. Tosin en voinut olla kiinnittämättä huomiota siihen, että ihmeen paljon hän keskittyi hyvien viinien siemailuun ja muihin viihdykkeeksi tarkoitettuihin ohjelmanumeroihin. Ei se maailmanvalloittaminen tainnutkaan olla aivan tärkein asia.
Edellistä osaa lukiessa pelkäsin, että Zoeyn poikaystäväpulmat nousevat jälleen liian suureen osaan ja vievät turhaa aikaa muilta tapahtumilta. Olin erittäin positiivisesti yllättynyt, kun Zoey pystyi vastustamaan houkutusta ja pitäytyi oman soturinsa kainalossa, vaikka siinä samalla olikin tekemisissä Auroxin kanssa. Paljastetussa oli viitteitä siitä, kuinka kahden yllättävän hahmon välillä kipinöi. Kyseinen kaksikko ei jäänyt ainoaksi, sillä viimeisessä osassa eräs toinenkin hieman yllättävä pari löysi toisensa. Myös Kalona sai lopulta rauhan ja hänen toiveensa toteutui. Suhdekuvioiden osalta sarja päättyi siis onnellisesti. Vähänkin suuremmassa roolissa olleet hahmot löysivät kumppanit rinnalleen. Mitä itse maailman pelastamiseen tulee… No, kovinpa oli homma nopeasti ohitse.
Paljastetussa ihmisten ja vampyyrien välit olivat tulehtuneet. Heidän välillään oli voimakasta vastakkaisasettelua. Pelastetussa todetaan muutamaan otteeseen, etteivät ihmiset ja vampyyrit ehkä olekaan niin erilaisia kuin mitä on kuviteltu. Tulehtuneet välit unohtuvat, kun osapuolten täytyy liittoutua yhteisen uhan edessä. Tässä osassa anteeksiantaminen ja omien pahojen tekojen sovittaminen nousivat kantaviksi teemoiksi. Nostaisin niiden lisäksi esille vielä sanoman, että jokainen ansaitsee toisen mahdollisuuden.
Huh, lopultakin sarja on ohitse! Yön talo on venytetty ihmeen moniosaiseksi sarjaksi. Eiköhän tarinan olisi voinut kertoa muutaman kirjan aikana? Alun perin minut houkutteli Yön talon pariin aivan uudelta tuntuva asetelma vampyyrien sisäoppilaitoksesta. Sarja ei ollut aivan mieleeni, mutta jotain sellaista siinä kuitenkin, mikä sai ärsytyksestä huolimatta jatkamaan eteenpäin.
Yön talo-sarja
Merkitty (Marked, 2007)
Petetty (Betrayed 2007)
Valittu (Chosen 2008)
Piinattu (Untamed 2008)
Vainottu (Hunted 2009)
Lumottu (Tempted 2009)
Kahlittu (Burned 2010)
Vapautettu (Awakened 2011)
Määrätty (Destined 2011)
Salattu (Hidden 2012)
Paljastettu (Revealed 2013)
Pelastettu (Redeemed 2014)
Kyllästyin Zoeyn miessekoiluihin niin kauan sitten, etten edes muista, mihin kirjaan jäin. Ihailen sinnikkyyttäsi, kun jaksoit loppuun asti :D
VastaaPoistaSarjan lukeminen loppuun asti otti koville, mutta onneksi se on nyt ohi! :D
Poista