lauantai 27. elokuuta 2016

Sirke Happonen: Muumiopas

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2012, kovakantinen, 248 sivua


Tässä maassa ei voi viettää montaakaan hetkeä ennen kuin törmää muumeihin. Ne keikkuvat vastaan lasten repuissa ja aikuisten avaimenperissä, pipoissa, paidoissa ja elokuvissa. Kaikki meistä tietävät muumihahmot, mutta kuinka moni ne todella tuntee – alkuperäisissä tarinoissa, itsessään ja tuttavissaan?
(s. 8)

En enää muista, missä ensimmäisen kerran törmäsin Sirke Happosen Muumioppaaseen. Opas jäi mieleen ja päätyi lukulistan jatkoksi. Lainasin sen näin loppukesän lukemiseksi varovaisella mielellä. Kyseessä on tietokirja, joita hieman vierastan. Tämä tietokirja yllätti onneksi todella positiivisesti. Muumiopas ei ollut lainkaan puiseva ja tylsä, kuten tietokirjat joskus tuppaavat olemaan.

Muumiopas on kattava tietopaketti Muumilaakson väestä. Hahmot esitellään aakkosjärjestyksessä. Mukana ovat kaikki mahdolliset hahmot laakson asukkaista satunnaisiin vierailijoihin. Kaikilla hahmoilla ei ole omaa nimeä, jolloin heidät on luokiteltu johonkin ryhmään, kuten kalastajat tai virkamiehet ja toimihenkilöt. Kaikista hahmoista ei riitä yhtä paljon tietoa kerrottavaksi. Muumiperheen esittelyihin kuluu useampi sivu, mutta esimerkiksi Nuuskamuikkuseen kiintyvän lohikäärmeen esittely mahtuu noin puoleen sivuun. Esittelyjen lisäksi oppaassa kerrotaan, kuinka voi tunnistaa tietyn hahmon kaltaisia henkilöitä omasta lähipiiristään. Vilijonkat on ainakin helppo tunnistaa ainaisesta siivousinnostuksesta. Oppaassa neuvotaan myös, kuinka voi muuntautua tietyn hahmon kaltaiseksi. Miltä kuulostaisi päivä vaikkapa kukkahevosena?

Tunnen muumit lähinnä kirjoista ja televisiosarjasta. Luulin tietäväni tarpeeksi Muumilaakson väestä, mutta huomasin lukiessani, että tietoni ovatkin melko puutteelliset. En ole koskaan lukenut muumeista kertovia sarjakuvia. Oppaassa esitellään sarjakuvista tuttuja hahmoja, joista moni oli aivan tuntematon. Esittelyt alkavat agenteista ja vakoojista, ja sain heti todeta olleeni tietämätön muumitarinoissa esiintyvistä hahmoista, kun en entuudestaan tiennyt kyseisten hahmojen olemassaoloa. Muita vieraita hahmoja olivat muun muassa Mabel, Sanna ja Tytteli. Esittelyissä tutuista hahmoista paljastuu täysin uusia puolia. Minulle Nipsu on arka ja hieman rahan perään. Nyt Nipsusta paljastuikin huomattavasti materialistisempi puoli, joka haluaa kaupallistaa kaiken mahdollisen. Tosin ilmeisesti Nipsu on tällainen vain sarjakuvissa, kun taas kirjoissa hän on tuttu arkajalka.

Oppaassa on mukavan monipuolinen kuvitus. Siihen on otettu kuvia muumikirjoista ja sarjakuvista, ja mukana on myös yksityiskohta Janssonin maalaamasta freskosta. Osa kuvista on Tove Janssonin luonnostelmia hahmoista. Kuvien koot vaihtelevat isoista koko sivun kuvista pienempiin. Kuvista huomaa myös hahmojen kehityksen. Muumipeikko ja Niiskuneiti on piirretty eri tavalla 1940-luvulla kuin 1960-luvulla Pyrstötähti-kirjan uusitussa kuvituksessa. Mukaan otetut sarjakuvatripit saivat minut kiinnostumaan entistä enemmän muumisarjakuvista. Niihin täytyy kyllä tutustua tarkemmin, kun tuntemattomia hahmojakin oli yllättävän paljon. Muumioppaan käyttöohjeessa Sirke Happonen mainitsee, että sarjakuvien muumitarinat on tehty aikuissatiireiksi niiden tilaajan, brittiläisen The Evening News -lehden toiveen mukaan.

Ehkä jopa hieman yllättäen yksi mielenkiintoisimmista hahmoesittelyistä kertoi Möröstä. Hahmohan on synkkä ja kauhean pelottava (näin ajattelin lapsena), ja ehdottomasti Mörkö on yksin, ei sillä ole lajitovereita. Esittelyn yhteydessä on nostettu esiin, millaisia olisivat Mörön lapset. Tove Jansson sai Mörköön liittyvää lukijapostia, ja yhdelle lukijalle lähettämässään vastauksessa hän leikki ajatuksella Mörön jälkikasvusta erään herr-mårran, miespuolisen mörön, kanssa. Kahden kylmän hahmon tapaamisen seurauksena syntyy lämpimiä moriitteja (ruotsiksi moriter).

Muumiopas on aivan loistava teos kaikille muumeista vähänkään pitäville. Tässä on tietokirja, joka ei todellakaan ole yhtään tylsä ja puiseva!

Piti vielä tehdä hahmotesti Moomin.com-sivulla. Testituloksen mukaan olen Tiuhti ja Viuhti, mikä suoraan sanottuna yllätti.

Muumitarinoiden homssut ovat lapsia, joilla on yhtäältä suuri tietämisen halu, toisaalta huikea mielikuvitus. Meidän maailmamme lapset syntyvät homssuina, ja ympäristöstä riippuu paljon, miten homssuiksi he jäävät. Homssut uskovat, että maailmaa voi ymmärtää tai ainakin siitä voi kertoa jännittävän tai kauniin.
(s. 58)

4 kommenttia:

  1. Minulta tämä löytyy omasta hyllystä, sen verran hauska teos ja tosiaan yllättävän paljon uutta tietoa, vaikka olenkin noita sarjakuvia lukenut, joista saa laajemman käsityksen muumeista kuin kirjoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uuden tiedon määrä pääsi ihan yllättämään lukiessa. Teos on hauska tietokirja.

      Poista