WSOY, 2010, pokkari, sivumäärä 132
He katsoivat epäröiden toisiinsa.
Sitten he katsoivat Emmaa.
Tämä levitti tassunsa.
– Siitä tulee tietenkin aivan kauheaa, mutta jos nyt välttämättä tahdotte järjestää fiaskon, niin kyllä minä voin antaa joitakin neuvoja. Joskus kun minulla on aikaa.
Ja sitten Emma ryhtyi taas kertomaan miten näytellään.
(s. 89)
Juhannus on mennyt aikoja sitten, mutta Muumien juhannuksesta kelpaa lukea myös syksyllä. Vaarallinen juhannus on vähän sellainen heräteostos, joka on odottanut aikaansa, ja kun kaipasin jotain nopeasti luettavaa, niin päätin tarttua tähän kirjaan. Itse tarina on entuudestaan tuttu televiosarjasta, mutta luin tämän nyt ensi kertaa kirjana.
Kirjan alussa on kaunis kesäpäivä, juhannus lähestyy ja Muumimamma veistää kaarnavenettä. Kaikki on oikeastaan varsin mukavasti, tosin kaikkialle leijailevat nokihiutaleet häiritsevät Muumien rauhaa. Niiden takia pöytäliinakin on tahriintunut. Sitten nokihiutaleita syöksevä tulivuori purkautuu ja aiheuttaa ensin maanjäristyksen ja sen jälkeen vielä vedenpaisumuksen. Muumit pelastautuvat talonsa yläkerroksiin, mutta lopulta vettä on niin paljon, että heidän on kiivettävä katolle asti.
Muumitalon ohitse lipuu pian eriskummallinen talo, joka on oikeasti teatteri, mutta sitä Muumit eivät tiedä. He hyppäävät lipuvan teatterin kyytiin ja saavat seurakseen halkovajan katolla pelastusta odottaneet uudet ystävänsä Miskan ja Homssun. Teatteri paljastaa pian kummallisuutensa. Seikkailun aikana tutustutaan myös uusiin henkilöihin, kuten teatterin siivoojaan Emmaan, tämän miehen sisarentyttäreen Vilijaanaan sekä Hemuli-poliisiin ja Puistonvartijaan ja Puistotätiin.
Tapahtumia riittää monelle taholle. Muumipeikko ja Niiskuneiti joutuvat erilleen muusta Muumiperheestä. Pikku Myy joutuu veden varaan lankakorissa ja kohtaa Nuuskamuikkusen, jota kaikki olivat jo odotelleet takaisin jokavuotiselta etelän matkalta. Juhannus huipentuu lopulta Muumipapan kirjoittamaan näytelmään.
Muumeista on mukava lukea, eikä Vaarallinen juhannus tuntunut lainkaan lapsenomaiselta. Päinvastoin, Muumeissa on filosofiaa, joka avautuu paremmin vasta varttuneempana. Kirja on melko lyhyt, joten sen lukee nopeasti. Täytyy samalla hehkuttaa, että on ihanaa, kun kerrankin luen kirjaa, joka vie vain vähän tilaa laukusta. Parasta tässä on kuitenkin asenne, josta voisin itsekin ottaa joskus mallia. "Miksi kaiken oikeastaan pitäisi olla juuri niin kuin on tottunut." Muumimamman ajatus on lainattu kirjan takakanteen ja pitää paikkansa. Välillä voi heittäytyä, eikä ottaa kaikkea turhan vakavasti.
Muumit tulivat tutuksi alun perin televisiosarjan kautta, vaikka on näitä kirjoja myös luettu ääneen silloin, kun olen ollut pieni. Joitakin kirjoissa esiintyviä hahmoja on jätetty pois televisiosarjasta tai niiden tilalle on vaihdettu kokonaan uusi hahmo. Olen tottunut tv:n Nipsuun, mutta kirjoissa Nipsu ei seikkaile Muumiperheen matkassa juhannuksena vaan Miska ja Homssu. Kirjan lukeminen oli siitäkin syystä hauskaa, että aihe ja tarina olivat tuttuja, mutta juuri eri hahmojen kautta sain erilaisen näkökulman tuntemaani Muumitarinaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti