P. C. Cast & Kristin Cast: Pelastettu

Alkuperäinen teos: Redeemed. A House of Night Novel (2014)
Yön talo osa 12, Otava, 2016, kovakantinen, 414 sivua
suomentanut Inka Parpola


Neferetin tummat kulmat kohosivat. Hänen smaragdinvihreät silmänsä siristyivät. Hän tarkkaili ympäristöään uudelleen heränneen kiinnostuksen voimin.
    ”Tämä on, totisesti, riittävän hienostunut rakennus jumalattaren temppeliksi.” Neferet hymyili. ”Minun temppelini. Minun kotini.”
(s. 30)

Peräti 12 osan mittaiseksi venytetty Yön talo -sarja on viimeinkin tullut päätösosaansa. Olen sarjaa lukiessani miettinyt, miksi jatkan sen parissa. Hahmoista en kestä kuin vain muutamaa ja erityisesti päähenkilö jatkuvine poikaystäväpulmineen ärsyttää. Sinnikkäästi päätin jatkaa loppuun asti.

Edellisen osan lopussa Zoey käytti näkijäkiven mahtia kahta häntä häirinnyttä miestä vastaan. Vaikutti siltä, että hän surmasi miehet. Tämän kirjan alussa Zoey on Tulsan poliisiasemalla sovittamassa ja katumassa tekoaan. Todellisuudessa miehet surmasi Neferet, joka myös leuhkien tunnusti aiheuttaneensa surmat. Totuuden tullessa ilmi Zoey pääsee vapaaksi, eikä hetkeäkään liian myöhään. Entinen ylipapitar, nykyään itseään jumalattarena pitävä Neferet, on aloittanut suunnitelmansa maailmanvalloituksesta Tulsan Mayo-hotellilta käsin. Pimeyden ja valon tasapaino on mennyt sekaisin. Tasapainon voi palauttaa vain sellainen vampyyri, joka hallitsee vanhan magian. Yön talon vampyyrit yhdistävät voimavaransa paikallisten poliisien kanssa, minkä lisäksi Zoeya ja hänen ystäviään tarvitaan Neferetin pysäyttämiseksi.

Neferet on saanut voimansa takaisin. Hän on valmis täyttämään suunnitelmansa koko maailman hallitsemisesta. Tukikohdakseen Neferet on ottanut Tulsassa sijaitsevan hienostohotellin, jonka vieraat ja henkilökunta on alistettu hänen palvelukseensa. Maailmanvalloituksen lisäksi Neferet haluaa kostaa erityisesti Zoeylle, jota hän ei voi sietää lainkaan, ja Kalonalle, joka Neferetin mukaan petti hänet valitsemalla hyvien puolen. Hotellilla Neferet ei aikaile, vaan aiheuttaa joukkotuhoa heti alusta alkaen. Tosin en voinut olla kiinnittämättä huomiota siihen, että ihmeen paljon hän keskittyi hyvien viinien siemailuun ja muihin viihdykkeeksi tarkoitettuihin ohjelmanumeroihin. Ei se maailmanvalloittaminen tainnutkaan olla aivan tärkein asia.

Edellistä osaa lukiessa pelkäsin, että Zoeyn poikaystäväpulmat nousevat jälleen liian suureen osaan ja vievät turhaa aikaa muilta tapahtumilta. Olin erittäin positiivisesti yllättynyt, kun Zoey pystyi vastustamaan houkutusta ja pitäytyi oman soturinsa kainalossa, vaikka siinä samalla olikin tekemisissä Auroxin kanssa. Paljastetussa oli viitteitä siitä, kuinka kahden yllättävän hahmon välillä kipinöi. Kyseinen kaksikko ei jäänyt ainoaksi, sillä viimeisessä osassa eräs toinenkin hieman yllättävä pari löysi toisensa. Myös Kalona sai lopulta rauhan ja hänen toiveensa toteutui. Suhdekuvioiden osalta sarja päättyi siis onnellisesti. Vähänkin suuremmassa roolissa olleet hahmot löysivät kumppanit rinnalleen. Mitä itse maailman pelastamiseen tulee… No, kovinpa oli homma nopeasti ohitse.

Paljastetussa ihmisten ja vampyyrien välit olivat tulehtuneet. Heidän välillään oli voimakasta vastakkaisasettelua. Pelastetussa todetaan muutamaan otteeseen, etteivät ihmiset ja vampyyrit ehkä olekaan niin erilaisia kuin mitä on kuviteltu. Tulehtuneet välit unohtuvat, kun osapuolten täytyy liittoutua yhteisen uhan edessä. Tässä osassa anteeksiantaminen ja omien pahojen tekojen sovittaminen nousivat kantaviksi teemoiksi. Nostaisin niiden lisäksi esille vielä sanoman, että jokainen ansaitsee toisen mahdollisuuden.

Huh, lopultakin sarja on ohitse! Yön talo on venytetty ihmeen moniosaiseksi sarjaksi. Eiköhän tarinan olisi voinut kertoa muutaman kirjan aikana? Alun perin minut houkutteli Yön talon pariin aivan uudelta tuntuva asetelma vampyyrien sisäoppilaitoksesta. Sarja ei ollut aivan mieleeni, mutta jotain sellaista siinä kuitenkin, mikä sai ärsytyksestä huolimatta jatkamaan eteenpäin.

Yön talo-sarja
Merkitty (Marked, 2007)
Petetty (Betrayed 2007)
Valittu (Chosen 2008)
Piinattu (Untamed 2008)
Vainottu (Hunted 2009)
Lumottu (Tempted 2009)
Kahlittu (Burned 2010)
Vapautettu (Awakened 2011)
Määrätty (Destined 2011)
Salattu (Hidden 2012)
Paljastettu (Revealed 2013)
Pelastettu (Redeemed 2014)

P. C. Cast & Kristin Cast: Paljastettu

Alkuperäinen teos: Revealed. A House of Night Novel (2013)
Yön talo osa 11, Otava, 2015, kovakantinen, 346 sivua
suomentanut Inka Parpola


Kalona kurotti kättään ottaakseen uuden tikarin, ja hänen kätensä hipaisi haurasta lasiauringonkukkaa. Kukka oli kristallimaljakossa, johon oli kaiverrettu puolikuuta kämmenillään kannattelevan Nyksin kuva. Liike sai maljakon keinahtamaan, niin että se menetti tasapainonsa, kaatui kumoon ja putosi kohti kivilattiaa.
    Valopallo, kirkas kuin nouseva aurinko, räjähti toimistossa. Aika pysähtyi. Maljakko ja kukka keskeyttivät putoamisensa ja jäivät leijumaan aivan armottoman kivilattian ylle.
(s. 97-98)

Yön talo -sarja on edennyt toiseksi viimeiseen osaansa. Olen monen monta kertaa miettinyt, miksi luen tätä sarjaa ja sarjan seuraamisen keskeyttäminenkin on käynyt monesti mielessä. Nyt tässä vaiheessa sinnikkyys tuntuu melkeinpä hienolta. Jäljellä on enää yksi kirja, ja sen jälkeen sarja on ohitse.

Tähän mennessä jopa vampyyrien Neuvostolle on käynyt selväksi, että entinen ylipapitar Neferet on siirtynyt pahuuden puolelle. Edellisen osan loppupuoliskon tapahtumien vuoksi Neferet on hyvin heikossa kunnossa, mutta hautoo siitä huolimatta kostoa Zoeylle ja tämän läheisille. Paikalliset nunnat järjestävät Yön talon kanssa yhteistyössä tapahtuman, jonka tarkoituksena on tukea katukissoja. Tapahtuma päättyy tragediaan, kun Neferet saapuu paikalle. Ensin Zoey ystävineen näkee valtavia hämähäkkejä, seuraavaksi kehää langetettaessa sattuu onnettomuus ja lopulta koulun sisäänkäynnin luota löytyy kuolleen mieheen ruumis. Ihmiset syyttävät kaikkia vampyyreita, jopa Yön talon koululaisia, ikävistä tapahtumista. Tulsassa vallitsee pian kaaos ja juuri kun papitar Zoeyta tarvittaisiin, alkaa hän itse käyttäytyä omituisesti.

Paljastettu oli monin tavoin Neferetin kirja. Hahmon pahuus on tullut ilmi jo aikaisemmissa osissa. Tässä osassa nähdään Neferet heikoimmillaan piileskelemässä uhraamansa ketun kolossa, jossa hän kerää mahtiaan takaisin. Pimeys ei ole jättänyt entistä ylipapitarta, vaikka aluksi saattoi vaikuttaakin vähän siltä. Kirjan aikana pedattiin asetelmia viimeistä osaa ja Neferetin tavoitteita varten sekä paljastettiin tietoja hahmon historiasta. Hän uskoo olevansa jumalatar, tsi sgili, joka tulee hallitsemaan koko maailmaa kuolemattomana olentona. Samalla kertaa Neferet haluaa kostaa Zoeylle sen, että tyttö on laittanut kapuloita näihin maailmanvalloitussuunnitelmiin.

Salatussa Zoey sai tietää, että hänen entinen poikaystävänsä Heathin sielu on Aurox -nimisen pojan sisällä. Tiedon varmistuessa Zoeylle toivoin, ettei sarjassa palattaisi edellisistä osista tuttuun kuvioon, jossa Zoey pyörittää montaa poikaa samaan aikaan. Valitettavasti tässä osassa oli hieman viitteitä siitä, ettei Zoey pysty vastustamaan Auroxia. Poikaystävä Stark käyttäytyy mustasukkaisesti, mikä ärsyttää Zoeya, mutta eipä hän mieti voisiko Starkin käytökseen olla jokin syy. Todella toivon, että viimeinen osa keskittyisi ainoastaan maailman pelastamiseen, eikä Zoeyn poikakuvioihin.

Paljastettu petasi asetelmia valmiiksi viimeistä osaa varten. Vastakkainasettelu ihmisten ja vampyyrien välillä nousi näkyvämpään rooliin. Tulsan Yön talo joutui puolustelemaan toimintaansa kaiken kritiikin edessä. Kirja osasi yllättää muutamallakin eri tavalla. En osannut odottaa niin julmia rangaistuksia kuin mitä eräät tulokkaat joutuivat kokemaan tekojensa takia, olkoonkin että heidän tekonsa olivat pahoja. Samoin tässä vihjattiin orastavasta ihastumisesta, joka ainakin tuli ihan puun takaa. Saapa nähdä, mitä viimeinen osa tuo tullessaan.

Yön talo-sarja
Merkitty (Marked, 2007)
Petetty (Betrayed 2007)
Valittu (Chosen 2008)
Piinattu (Untamed 2008)
Vainottu (Hunted 2009)
Lumottu (Tempted 2009)
Kahlittu (Burned 2010)
Vapautettu (Awakened 2011)
Määrätty (Destined 2011)
Salattu (Hidden 2012)
Paljastettu (Revealed 2013)
Pelastettu (Redeemed 2014)

P. C. Cast & Kristin Cast: Salattu

Alkuperäinen teos: Hidden. A House of Night Novel (2013)
Yön talo osa 10, Otava, 2014, kovakantinen, 379 sivua
suomentanut Inka Parpola


Sylvia alkoi jälleen hyräillä saatuaan savutustikun valmiiksi. Vasta kun hän oli saanut maarianlännenheinän ja laventelin punottua, hän tajusi, ettö hänen hyräilemänsä laulu oli muuttunut kehtolaulusta aivan erilaiseksi sävelmäksi: "Laulu naiselle, joka oli urhea sodassa". Vaikka Sylvia istui edelleen, hänen jalkansa olivat alkaneet naputtaa vahvaa rytmiä hänen nousevan ja laskevan äänensä tahdissa.
(s. 225)

Kylläpä aika on vierähtänyt Yön talon parissa! Olen ehtinyt sarjan peräti kymmenenteen osaan asti, vaikka aina välillä on käynyt mielessä, että pitäisi lopettaa sarjan lukeminen. Tämän osan jälkeen luvassa on sopivasti taukoa Yön talosta, sillä sarjan seuraava osa ilmestyy Suomessa vasta syksyllä.

Entinen ylipapitar Neferet on paljastanut todellisen luontonsa vampyyrien Neuvostolle, eikä häntä enää pidättele mikään. Zoey sai sikäli haluamansa, että nyt kaikki tietävät Neferetin siirtyneen pahuuden puolelle. Tytöllä ja hänen ystäväjoukollaan ei kuitenkaan ole mahdollisuutta levätä, sillä Neferet jatkaa kaaoksen aiheuttamista. Kaikki saa alkunsa koulun talleilla syttyvästä tuhoisasta tulipalosta, minkä seurauksena nörttijengi saa huomata, että ihmiset (tai tässä tapauksessa vampyyritulokkaat) muuttuvat, ja heille pitäisi antaa uusi mahdollisuus. Sama pätee myös toisinpäin, sillä eräs Zoeyn läheinen ystävä on ottanut lopullisen askeleen pahojen puolelle. Hämmennystä aiheuttaa myös Neferetin luoma ase, salaperäinen Aurox, jota kaikki pitävät pahana. Zoey on kuitenkin varma, että pojassa on toinenkin puoli, minkä hänen näkijänkivensä osoittaa lopulta oikeaksi.

Edellisen osan tapaan ratsastuksenopettaja Lenobialla oli tässäkin osassa entistä suurempi rooli. Kirjan aikana paljastettiin lisää asioita hänen menneisyydestään. Olen alusta asti pitänyt Lenobian hahmosta, joten hänen surullisen historiansa käsitteleminen oli tervetullutta vaihtelua nörttijengin ainaisten ongelmien keskelle. Onneksi Lenobia näyttäisi saavan onnellisen lopun. Kuten Lenobialla, myös vampyyrien ylimmän neuvoston edustajalla, Thanatoksella oli suurempi rooli kirjassa. Thanatos on ottanut Yön talon ylipapittaren paikan. Hänen hahmonsa tuo sopivasti järkevyyttä Neferetin maailmanvalloituksen estämiseen, ettei se homma ole ainoastaan teinijengin harteilla.

Kuten edellisen osan kohdalla arvelin, Zoeykin on lopulta hoksannut, että hänen rakas Heathinsa majailee Auroxin sisällä. Zoeyn soturi Stark ei tietenkään tästä havainnosta riemastu, mutta mitäs Zoey soturinsa tunteista välittää. Onneksi Zoey ja Aurox -kuvio ei ainakaan vielä ehtinyt palata samanlaiseksi usean pojan pyörittämiseksi samaan aikaan, kuin millaista meno oli aikaisemmissa osissa. Saa nähdä, mitä viimeiset osat tuovat tullessaan, mutta minun puolestani Zoey voisi pysyä vain yhden pojan kanssa.

Jollain tavalla Salattu oli aika tylsä, vaikka tässä tapahtuikin kaikenlaista. Neferetin pahuus selvisi, yksi tulokas loikkasi lopullisesti pahojen puolelle, toinen muuttui pahasta hyväksi, Zoey sai tietää totuuden Auroxista. En osaa sanoa, oliko kyseessä teinikieli vai mikä, mutta kirja ei tehnyt vaikutusta. Jopa Afrodite, jota kohtaan tunnen jonkinlaista sympatiaa, oli suorastaan ärsyttävä. Sentään mukana oli Zoeyn isoäidin intiaaniperinteitä, jotka tuovat mielenkiintoa.

Yön talo-sarja
Merkitty (Marked, 2007)
Petetty (Betrayed 2007)
Valittu (Chosen 2008)
Piinattu (Untamed 2008)
Vainottu (Hunted 2009)
Lumottu (Tempted 2009)
Kahlittu (Burned 2010)
Vapautettu (Awakened 2011)
Määrätty (Destined 2011)
Salattu (Hidden 2012)
Paljastettu (Revealed 2013)
Pelastettu (Redeemed 2014)

P. C. Cast & Kristin Cast: Määrätty

Alkuperäinen teos: Destined. A House of Night Novel (2011)
Yön talo osa 9, Otava, 2014, kovakantinen, 426 sivua
suomentanut Inka Parpola


Neferet avasi mielensä maistaakseen Yön talosta ja sen asukkaista kuohuvia ja kohoavia tunteiden aromeja.
      Hän oli inuitiivinen sekä kirjaimellisessa että ei niin kirjaimellisessa mielessä. Joskus hän todella kykeni lukemaan ajatuksia. Joskus hän saattoi vain maistaa tunteita. Mikäli nuo tunteet olivat riittävän voimakkaita, tai henkilön mieli riittävän heikko, hän saattoi jopa nähdä välähdykseltä mielikuvia - kuvia niistä ajatuksista, jotka elivät mielen sisällä.
(s. 298)

Olen miettinyt, miksi luen Yön taloa. En kuulu sarjan kohderyhmään, eivätkä kirjat ole mitään laatukirjallisuutta. Ärsyynnyn jokaisen kirjan kohdalla ties mistä asioista. Ensimmäinen osa oli vielä hyvä, koska idea vampyyriteinien koulusta oli uusi asia. Sen jälkeen kirjat ovat olleet yksi toisensa jälkeen huonoja, ja sarjaa on venytetty aivan liian pitkäksi. Jotain näissä kirjoissa kuitenkin on, mikä saa jatkamaan. Ehkä olen niin utelias lopun suhteen, etten pysty jättämään sarjaa kesken.

Zoey ja kumppanit ovat asettuneet punaisten tulokkaiden entiseen piilopaikkaan, jota he pitävät asuntolanaan. Tavallisten koulutuntien lisäksi Zoeyn johtama nörttijengi valmistautuu kohtaamaan pimeyden puolelle siirtyneen Neferetin. Entinen ylipapitar on pistänyt tuulemaan aiheuttaakseen mahdollisimman paljon kaaosta koulussa. Yön talon väki välttelee kohtaamisia ihmisten kanssa, mutta Neferet on tarkoituksella palkannut ihmisiä hoitamaan avustavia tehtäviä, kuten puutarhanhoitoa. Samaan aikaan hän antaa pahoiksi muuttuneille punaisille tulokkaille luvan tulla oppitunneille. Zoeyn ystäväjoukko ja pahat punaiset tulokkaat ovat tavallaan vihollisia keskenään, joten yhtäkkiä oppitunnit saavat ihan toisenlaisen luonteen porukoiden kyräillessä toisiaan. Hämmennystä aiheuttaa myös vampyyrien ylimmän neuvoston edustajan, Thanatoksen, saapuminen Yön taloon.

En pysty millään ymmärtämään Zoeyn teinijengin logiikkaa tai sanotaan vaikka kirjailijoiden ajatuksenjuoksua. Pahis-Neferet hallitsee Yön talossa ja käyttää sitä kulissinaan tehdessään maailmanvalloitussuunnitelmiaan. Hän on Zoeyn ja kumppaneiden vihollinen. Minkä ihmeen takia nörttilauma sitten väen väkisin tunkee itsensä takaisin kouluun ja oppitunneille? Luulisi, että heillä on jonkinlaista itsesuojeluvaistoa pysytellä mahdollisimman kaukana hulluksi muuttuneesta Neferetistä. Ilmeisesti kirjasarjaan tarvitaan draamaa, jota teinijengin ja aikuisen vampyyrin kohtaamiset aiheuttavat. Kyseinen teinijengi on vieläpä ainoa porukka, joka tietää Neferetin olevan paha. Onhan se kai ihan hyvä, että teinit pitävät silmällä maailmanrauhaa uhkaavan pahiksen toimia. Kenellekään ei sitten tullut mieleen kertoa jollekulle luotettavalle aikuiselle? Eipä tietenkään, kyllähän Zoey aina itsekseen yhden pahiksen hoitelee.

Ehdin huokaista helpotuksesta siinä vaiheessa, kun kirjoissa sai pientä toivoa Heathin kuolemasta. Mutta se pahuksen poika nousi sitten kuolleista. Eikä siinä vielä kaikki, Heathin sielu on ah, niin syntisen hyvännäköisen Aurox-kundin sisällä tasapainottamassa pahiksen kätyrin mielenlaatua. Ei herregud! Eivätkö kuolleet voisi vain pysyä kuolleina? Kaikkein ärsyttävintä henkiinheräämisessä oli se, että Zoey oli jo ehtinyt jollain tavalla vakiintua Starkin kanssa, mutta tietysti Aurox herättää tytön mielenkiinnon. Taas monen pojan pyörittäminen samaan aikaan alkaa alusta.

Oli tässä kirjassa sentään jotain hyvääkin. Vampyyrien ylimmän neuvoston edustaja Thanatos saapui Yön taloon tarkkailemaan Neferetin toimia. Vihdoinkin joku muu havahtuu siihen, ettei nainen ole sitä, miltä näyttää ulospäin. Samalla ihanan fiksulta ja järkevältä vaikuttava Thanatos voisi minun puolestani laittaa erään teinipoppoon kuriin, etteivät he hypi jatkuvasti seinille. Koulun ratsastuksenopettaja Lenobia on aikaisemmin vilahdellut tarinassa mukana siellä täällä, mutta vasta Määrätyn aikana valotettiin vihdoinkin hänen menneisyyttään. Kiitos siitä, pitkälti Thanatoksen ja Lenobian ansiosta jaksoin lukea kirjan loppuun asti.

Yön talo-sarja
Merkitty (Marked, 2007)
Petetty (Betrayed 2007)
Valittu (Chosen 2008)
Piinattu (Untamed 2008)
Vainottu (Hunted 2009)
Lumottu (Tempted 2009)
Kahlittu (Burned 2010)
Vapautettu (Awakened 2011)
Määrätty (Destined 2011)
Salattu (Hidden 2012)
Paljastettu (Revealed 2013)
Pelastettu (Redeemed 2014)

P. C. Cast & Kristin Cast: Vapautettu

Alkuperäinen teos: Awakened. A House of Night Novel (2011)
Yön talo osa 8, Otava, 2013, kovakantinen, 336 sivua
suomentanut Inka Parpola


Hän oli kierrellyt Mayo-rakennusta kammoten laskeutumista ja Kalonan sekä Neferetin kohtaamista, kun hän oli tuntenut Stevie Raen kutsun. Hän tiesi välittömästi, että se oli Stevie Rae. Hän tunnisti maan kosketuksen, kun mahti kohosi alhaalta mullasta ja kietoutui ilmavirtoihin löytääkseen hänet.
      Hän kutsuu sinua...
      Muuta kehotusta Refaim ei tarvinnut. Oli Stevie Rae miten raivoissaan hyvänsä, vihasi hän Refaimia miten paljon hyvänsä - hän kutsui Refaimia. Ja jos Stevie Rae kutsui, Refaim vastasi.
(s. 165)

Sookie Stackhouse -kirjan tavoin tämä Yön talon kahdeksas osa oli hyvää ajanvietettä bussimatkoilla. Tosin jostain syystä tätä lukiessa teki enemmän mieli peitellä kirjan kansia... Eihän vieressä istuvan tarvitse tietää, mitä kaikkea sitä tuleekin luettua.

Palattuaan tuonpuoleisesta Zoey on hengähdystauon tarpeessa. Hän ja Stark jäävät rauhalliselle Isle of Skyen saarelle, jolla asustaa vampyyrikuningatar Sgiach. Kuningattaren saarella kaikki on hyvin, mutta asiat ovat toisin kotona Tulsassa. Neferet juonittelee pimeyden sonnin kanssa saadakseen lisää valtaa. Korppi-ilkkujien isä Kalona alkaa vähitellen kyllästyä Neferetin komentoon ja yrittää keksiä keinon, jolla hän pääsisi irti entisen ylipapittaren komennosta. Stevie Rae on tähän asti onnistunut salaamaan suhteensa Refaimiin, mutta viimein on koittanut hetki, jolloin hänen on paljastettava salaisuutensa. Myös korppi-ilkkujan on tehtävä lopullinen valintansa, seuraako hän isäänsä vai Stevie Raeta. Isle of Skyen saarella Zoey voisi jättää muun maailman huolet taakseen, mutta tilanne Tulsassa muuttuu yhä huonommaksi, joten ylipapitar sotureineen kiiruhtaa kotiin kohtaamaan Neferetin.

Vaikka edellisessä osassa, Kahlitussa, ei ollut oikeastaan muuta toimintaa kuin matka tuonpuoleiseen, pidin siitä, millaisen vastakohdan Isle of Skyen saari tarjosi toiminnan täytteiselle sarjalle. Zoeyn hengähdystauko tuli lukijallekin tarpeeseen, kun välillä tarinassa rauhoituttiin ihastelemaan kaunista saarta ja sen ikivanhan magian mahdollistamaa taikuutta. Zoey ei heti alusta asti ollut toiminnan keskipisteessä vaan Kahlitun tapaan hänen ystävänsä saivat itse ratkaista, kuinka selviävät tukalista tilanteista. Paluu Tulsaan ei tullut yllätyksenä. Jotenkin osasin odottaa, ettei Zoey malta jättää kaikkea taakseen ja asettua saaren rauhaan. Jotain mielenkiintoa lukiessa ylläpiti eräiden hahmojen liittolaisuuksien muuttuminen. Neferet ja Kalona yrittävät kumpikin päästä vaivihkaa eroon toisistaan, mutta samalla kumpikin on Zoeyn vihollinen. Eräs yön talon professori tekee ratkaisun, jonka perusteella hänet voisi kuvitella pimeyden puolelle. Siihen en tosin usko, että niin lopulta kävisi.

Ehdin jo edellistä osaa lukiessa huokaista helpotuksesta, sillä Heath vaikutti olevan poissa pelistä lopullisesti. No, nyt Vapautetun lopussa viitattiinkin siihen suuntaan, ettei pojasta päästy eroon niin helposti kuin kuvittelin. Voihan blaah. Onneksi suosikkini Stevie Rae ja Refaim eivät tuottaneet pettymystä. Heidän tarinansa sai eräänlaisen ratkaisun. Tietysti tulevissa osissa voi tapahtua vielä mitä, mutta toivon hahmoille onnellista loppua. Neferetistä vielä sen verran, että tämä entinen ylipapitar on liittolainen pahan sonnin kanssa ja kovasti tuntuivat olevan läheisiä (lue: liian läheisiä), mikä oli paikoitellen hyvin häiritsevää.

Yön talo-sarja
Merkitty (Marked, 2007)
Petetty (Betrayed 2007)
Valittu (Chosen 2008)
Piinattu (Untamed 2008)
Vainottu (Hunted 2009)
Lumottu (Tempted 2009)
Kahlittu (Burned 2010)
Vapautettu (Awakened 2011)
Määrätty (Destined 2011)
Salattu (Hidden 2012)
Paljastettu (Revealed 2013)
Pelastettu (Redeemed 2014)

P. C. Cast & Kristin Cast: Kahlittu

Alkuperäinen teos: Burned. A House of Night Novel (2010)
Yön talo osa 7, Otava, 2013, kovakantinen, 429 sivua
suomentanut Inka Parpola


Hän tiesi miltei välittömästi, ettei aistinut isäänsä. Kyllä, Kalona oli mahtava ja oli jo kauan sitten liittoutunut Pimeyden kanssa, mutta tämä kuolematon häiritsi maailmaa eri tavalla, paljon väkevämmin. Refaim aisti sen maan pimeiden, kätkettyjen olentojen kiihtyneestä vastauksesta, henkien, jotka tämä keinotekoisen valon ja elektronisen magian moderni maailma oli unohtanut. Mutta Refaim ei ollut unohtanut niitä, ja yön pimeimmissä varjoissa hän näki värinää ja aaltoilua, ja henkien reaktio tyrmistytti hänet.
      Mikä saattoi olla niin mahtavaa, että se herätti piilevät henget unestaan?
(s. 158)

Aikaisemman osan, Lumotun, kohdalla kirjoitin jo siitä, että sarja on muuttumassa parempaan suuntaan. Tähän mennessä tämä seitsemäs osa Kahlittu on ollut suosikkini. Ensinnäkin Zoey ei ollut jatkuvasti valokeilassa, toiseksi Heathista taidettiin päästä lopulta eroon ja kolmanneksi, Stevie Raen ja korppi-ilkkuja Refaimin välille on kehittymässä jotakin.

Zoeyn sielu on pirstoutunut osiin ja hän on siirtynyt tuonpuoleiseen. Hänellä on ainoastaan seitsemän päivää aikaa palata takaisin. Paluun esteenä on syyllisyys, jota Zoey tuntee ihmispoikaystävänsä Heathin kuoleman takia. Tytön ystävät ovat huolissaan ja yrittävät tehdä kaikkensa, jotta saisivat Zoeyn taas elävien kirjoihin. Ainoa vaihtoehto on, että joku matkaa rajan toiselle puolelle johdattaakseen Zoeyn kotiin. Tehtävän voi suorittaa ainoastaan Stark, Zoeyn soturi, mutta kuinka hän pääsee rajan yli menettämättä omaa henkeään? Samaan aikaan Neferet juonittelee estääkseen Zoeyn paluun. Entinen ylipapitar laittaa Kalonan asialle. Langennut Nyksin soturi karkotettiin jumalattaren valtakunnasta, joten hänen ruumiinsa ei voi enää palata sinne. Neferet lähettääkin Kalonan sielun varmistamaan, ettei Zoey pääse takaisin tavalliseen maailmaan.

Edeltävän osan Lumotun tavoin Kahlitussa tapahtumia tarkastellaan useamman hahmon kertojanäkökulmasta. Hyvien joukkoon kuuluvien hahmojen Zoeyn, Stevie Raen ja Starkin lisäksi ääneen pääsee mm. sarjan toinen pääpahis, Kalona. Kertojaratkaisu toimii hyvin, sillä eri hahmot ajattelevat tietysti eri tavalla tapahtumista. Lisäksi esimerkiksi hyviin kuuluvista hahmoista kaikki eivät ole samassa paikassa, vaan he ovat hajaantuneet ja joutuvat omiin seikkailuihinsa. Stevie Raen ja Refaimin osuudet olivat ehdottomasti mielenkiintoisinta luettavaa. Heidän luvuissaan tuli hyvin esille, millaisia ennakkoluuloja muilla on Kalonan suojateista, korppi-ilkkujista, ja miten paljon esteitä parilla on raivattavanaan ennen kuin he voivat olla onnellisia yhdessä. Kalonan osuuksista selvisi hänen ajatuksiaan mm. siitä, ettei tämä muinainen pahuus olekaan kovin tyytyväinen liittolaisensa Neferetin toimintaan.

Zoey on jätetty Kahlitussa vähemmälle huomiolle, mikä sopi minulle hyvin. Kirjojen jatkuva Zoey-keskeisyys ja se, ettei kukaan muu pysty tekemään mitään kuin niin mahtava tuleva ylipapitar, ovat häirinneet aiemmissa osissa. Oli vaihteeksi virkistävää lukea osa, jossa Zoeyn ystävät joutuvat selviämään koettelemuksista ilman johtajaansa ja samalla käyttämään omaa päätään ratkaistessaan asioita. Toimintaa ei ollut hirveästi, sillä kirjan sisältö oli käytännössä se, että ensin keskitytään selvittämään, kuinka päästään tuonpuoleiseen ja sen jälkeen siihen, kuinka sieltä päästään pois.

Sarjassa käytetty teinikieli vaivaa edelleen. Kahlittu oli muuten jo aika hyvä, mutta kielenkäytössä oli joitakin räikeitä ylilyöntejä. Kirjassa on esimerkiksi kohta, jossa vuosisatoja vanha vampyyrisoturi kiroilee teinitytölle. Voisi kuvitella, että aikuisen vampyyrin kielenkäyttö olisi ollut hienostuneempaa, vaikka hahmo olikin tilanteessa hyvin ärsyyntynyt. Melkeinpä tekisi mieli selvittää, millainen kohta on ollut alkuperäiskielellä englanniksi. Toinen vielä häiritsevämpi piirre oli Zoeyn kavereiden joutavat höpinät vaikkapa barbinukeista.

Yön talo-sarja
Merkitty (Marked, 2007)
Petetty (Betrayed 2007)
Valittu (Chosen 2008)
Piinattu (Untamed 2008)
Vainottu (Hunted 2009)
Lumottu (Tempted 2009)
Kahlittu (Burned 2010)
Vapautettu (Awakened 2011)
Määrätty (Destined 2011)
Salattu (Hidden 2012)
Paljastettu (Revealed 2013)
Pelastettu (Redeemed 2014)

P. C. Cast & Kristin Cast: Lumottu

Alkuperäinen teos: Tempted. A House of Night Novel (2009)
Yön talo osa 6, Otava, 2012, kovakantinen, 432 sivua
suomentanut Inka Parpola


Marian patsas, joka seisoi pyhätössä korkealla kielekkeellään kivikukkien ympäröimänä, tuntui vetävän hopeaista valoa puoleensa. Tuijotin patsasta. Marian ilme oli tyyni ja hänen jään peittämät poskensa kimmelsivät, ikään kuin hän olisi nyyhkyttänyt äänettömästi ilosta.
      Katseeni kohosi taivaalle. Kiitos. Lähetin hiljaisen rukouksen kohti kaunista sirppiä, joka symboloi jumalatartani Nyksiä.
(s. 9)

Yön talo on hyvää vauhtia muuttumassa parempaan suuntaan. Tässä osassa ei ollut edes hirveästi mitään ärsyttäviä puolia, joten kirja oli sopivan rentouttavaa luettavaa, jonka parissa ei kummemmin tarvinnut ajatella. Eilisessä postauksessa kirjoitin Halloween -haasteesta ja nyt mietin, voiko tämän sisällyttää siihen? Onhan tässä vampyyreja mukana, vaikka muuten kirja onkin kesy verrattuna siihen, minkälaisia kirjoja Halloween voisi inspiroida lukemaan.

Kalona ja Neferet karkoitettiin, joten Zoey ystävineen voi palata takaisin heidän kotiinsa Yön taloon. Tuttu koulu on kokenut kovia Neferetin hallitessa sitä yhdessä Kalonan kanssa ja oppilaat ovat jakautuneet aatteidensa mukaan kahtia. Osa on Zoeyn ja hänen ystäviensä puolella, kun taas toiset eivät nousseet vastustamaan Neferetiä ja Kalonaa. Zoey kaipaisi kipeästi lepoa viimeaikaisten koettelemusten jälkeen, mutta samalla hänen on valmistauduttava tärkeään tehtävään. Hänen on kohdattava Kalona ja pysäytettävä tämä, sillä hän on ainoa, joka voi pysäyttää muinaisen pahuuden. Afroditen näyt varoittavat uudesta vaarasta, joka saattaa iskeä lähempää kuin he osaavat aavistaa. Stevie Rae ei ole paljastanut aivan kaikkea punaisista tulokkaista ja potee omantunnon tuskia uuden salaisuutensa kanssa.

Olin erittäin positiivisesti yllättänyt siitä, että tässä osassa Zoey ei ole kirjan ainoa kertojahahmo, vaan tapahtumia tarkastellaan useamman hahmon näkökulmasta. Stevie Rae on ollut tähän asti minulle melko mitäänsanomaton henkilö, mutta tällä kertaa hänen hahmoonsa pääsi paremmin sisälle. Tarinaa kerrotaan nyt osittain hänen näkökulmastaan, mikä tietysti auttoi ymmärtämään hahmoa paremmin. Suorastaan innostuin uudesta hahmosta, Refaimista, joka toi paitsi kiinnostavan käänteen sarjaan, pääsi myös kertaheitolla kertojahahmoksi. Minun puolestani Zoeyn jatkuvat poikaystäväongelmat voisi jo unohtaa ja sen sijaan keskittyä Stevie Raehen ja Refaimiin. Mielenkiinnolla odotan, millaiseksi heidän välinsä kehittyvät seuraavissa osissa. Zoeyn hyväksi todettakoon, että hänen poikaongelmiinsa tuli kyllä järjestystä tässä osassa.

Lumottu oli melkeinpä kypsempää sisällöltään kuin mitä kirjat ovat tähän asti tarjonneet. Sarjan kirjat on suunnattu teini-ikäisille, joten tietysti kirjoissa on (todella ärsyttävää) teinikieltä ja muutenkin teinimeininkiä, mutta tästä oli onneksi jätetty pois sitä turhaa teinimeininkiä. Tapahtumia riitti ja toimintaa oli aivan loppuun asti, tosin siihen väliin mahtui myös rauhallisempia kohtia. Loppuratkaisu tuli hieman yllätyksenä, mikä on tietysti hyvä asia, ettei juoni ole liian ennalta-arvattava.

Yön talo-sarja
Merkitty (Marked, 2007)
Petetty (Betrayed 2007)
Valittu (Chosen 2008)
Piinattu (Untamed 2008)
Vainottu (Hunted 2009)
Lumottu (Tempted 2009)
Kahlittu (Burned 2010)
Vapautettu (Awakened 2011)
Määrätty (Destined 2011)
Salattu (Hidden 2012)
Paljastettu (Revealed 2013)
Pelastettu (Redeemed 2014)

P. C. Cast & Kristin Cast: Vainottu

Alkuperäinen teos: Hunted. A House of Night Novel (2009)
Yön talo osa 5, Otava, 2012, kovakantinen, 416 sivua
suomentanut Annika Eräpuro


Ei mitään. Ilmassa ei ollut mitään.
Otin Nalan syliini ja istahdin vuoteelle. Vapisevin käsin silitin kissaani kerran toisensa jälkeen. "Se oli vain pahaa unta... vain pahaa unta... vain pahaa unta", hoin sille, mutta tiesin valehtelevani.
Kalona oli todellinen, ja jotenkin hän kykeni tavoittamaan minut unieni kautta.
(s. 14)

Yön talon edellinen osa osoitti merkkejä siitä, että sarja voisi muuttua mielenkiintoisempaan suuntaan, joten en malttanut pitää sormiani erossa tästä osasta. Ainakin kirja vastasi taas jälleen kuukauden teinimeiningistä!

Yön talossa komentoa pitää Neferet, joka on hylännyt Nyks-jumalattaren ja valinnut sen sijaan muinaisen pahuuden, langenneen enkelin, Kalonan. Zoey ystävineen on paennut Tulsan tunneleihin, joissa he asustavat yhdessä punaisten tulokkaiden kanssa. Pimeistä tunneleista on onnistuttu tekemään niin viihtyisä paikka kuin vain on mahdollista ja yhteiselo punaisten tulokkaiden kanssa on sujunut hyvin, mutta ovatko he sittenkään niin ystävällisiä kuin vaikuttavat olevan? Zoeylla riittää taas vipinää poikaystäväehdokkaiden parissa. Hänellä olisi mahdollisuus korjata välit Erikin kanssa, mutta samoihin aikoihin tytön ex-ihmispoikaystävä Heath ilmestyy takaisin kuvioihin. Eikä Zoey voi unohtaa Starkia, joka kuoli hänen syliinsä ja tarvitsisi johdatusta hyvien puolelle.

Muinainen pahuus eli Kalona sai kirjan aikana Neferetin kanssa jonkin verran hämminkiä aikaan, mutta odotin heiltä enemmän. Edellisessä osassa puhuttiin Kalonasta siihen sävyyn, että hänen suunnaltaan luvassa on mitä tahansa. Ainakin vielä toistaiseksi tämä muinainen paha oli melko kesy pahis. Kirja oli taas keskittynyt hyvin paljon Zoeyn ympärille ja hahmon asemaa kaiken pelastajana korostettiin entisestään. Onneksi siitä huolimatta muutkin hahmot saivat tilaa. Olen jo melkeinpä kiintynyt Afroditeen, jonka ilkeän ulkokuoren kätköissä tuntuu olevan aivan mukava nuori nainen. Afroditen ja vampyyrisoturi Dariuksen välinen romanssi oli sopivaa vaihtelua päähenkilön ainaisiin poikakuvioihin.

Niitä mahdollisia poikaystäviä Zoeylla nimittäin riittää. Tämän kirjan aikana tytön ympärillä kieppui neljä poikaa, jos Kalonan yritykset Zoeyn harhauttamisesta hukkateille lasketaan mukaan. Juoni alkaa mennä jo naurettavaksi tuolta osin. Jäin miettimään kirjassa käytettyä ärsyttävää teinikieltä. Googlen avulla löysin kommentin, jossa suomentajaa sanottiin huonoksi teinikielen takia. Niinhän sitä voi äkkiseltään todeta, ärsyttävää kieltä, onpa huono suomentaja. Mutta onko suomentaja sittenkään syyllinen siihen, että kirjat vilisevät teinikieltä? Eiköhän ennemminkin ole niin, että kustantamossa on annettu toimeksianto, jonka mukaan suomentaja on kääntänyt kirjan. Ilmeisesti toimeksianto liputtaa vahvasti teinikielen puolesta.

Yön talo-sarja
Merkitty (Marked, 2007)
Petetty (Betrayed 2007)
Valittu (Chosen 2008)
Piinattu (Untamed 2008)
Vainottu (Hunted 2009)
Lumottu (Tempted 2009)
Kahlittu (Burned 2010)
Vapautettu (Awakened 2011)
Määrätty (Destined 2011)
Salattu (Hidden 2012)
Paljastettu (Revealed 2013)
Pelastettu (Redeemed 2014)

P. C. Cast & Kristin Cast: Piinattu

Alkuperäinen teos: Untamed. A House of Night Novel (2008)
Yön talo osa 4, Otava, 2011, kovakantinen, 382 sivua
suomentanut Inka Parpola


"Ensinnäkin teidän tulee tietää, että tsi sgilit ovat cherokee-noitia, mutta älkää antako noita-sanan pettää itseänne. He eivät noudata wiccain kauniita, rauhanomaisia tapoja. He eivät myöskään ole niitä Nyksiä palvelevia viisaita papittaria, jotka te tunnette ja joita te kunnioitatte. Tsi sgilit elävät hylkiöinä heimonsa ulkopuolella. He ovat läpikotaisin pahoja. He nauttivat tappamisesta; he rypevät kuolemassa. Heidän taikavoimansa on peräisin heidän uhriensa kauhusta ja tuskasta. He ravitsevat itseään kuolemalla. He voivat kiduttaa ja tappaa ane li sgillä."
(s. 244)

Heinäkuun teinikirja-annoksesta vastasi Yön talo -sarjan neljäs osa Piinattu, joka onneksi osoitti merkkejä siitä, että sarja olisi jatkumassa lupaavampaan suuntaan.

Zoeyn mokailujen takia hänen ystävänsä käänsivät tytölle selkänsä ja sen jälkeen Zoey on vähitellen ystävystynyt vihamiehensä Afroditen kanssa. Nyt Zoey kaipaisi kuitenkin ystäviensä apua enemmän kuin koskaan aiemmin. Afrodite on nähnyt näkyjä tulevaisuudesta, joka on täynnä tuhoa ja pelkoa. Tällainen tulevaisuus koittaa Zoeyn kuoleman jälkeen, josta Afrodite on myös saanut näyn. Zoeyn on edelleen varottava Neferetiä, joka tosin taitaa jo epäillä, että nuori tulokas aavistelee huonoa ylipapittarestaan. Neferetin ilkeät suunnitelmat saavat vauhtia, kun muinainen pahuus nostaa päätään. Kaikki alkaa pahaenteisellä korppien raakkumisella, joka enteilee tarinoiden mukaan tuhansia vuosia sitten kahlehditun pahan vapautumista.

Kirjasarjan keskittyminen vain Zoeyhin sai mukavasti muutosta, sillä Piinatussa Afrodite on yhä vahvemmin mukana ja näillä näkymin hänestä on tulossa vakituinen jäsen tulevan ylipapittaren ystäväporukkaan. Viime osan lopussa Afroditea, entistä pahaa tyttöä, koiteltiin paljon, mikä sai minut entisestään hänen puolelleen. Olenkin enemmän kiinnostunut hänen kohtalostaan kuin Zoeysta, joka edelleen on liian täydellinen hahmo makuuni. Ylipapitar Neferetin suunnitelmia on pohjustettu parissa aiemmassa osassa ja tässä osassa viimeinkin jotain tapahtuu, kun Neferetin tekoset paljastuvat ja muinainen paha eli Kalona -niminen olento astuu mukaan kuvioihin.

Piinatussa oli lupaavia merkkejä siitä, että sarjan lukemista kannattaa jatkaa ja jatko voi olla mielenkiintoisempi ja laadukkaampi kuin tähän mennessä lukemani osat ovat olleet. Jonkun muun hahmon kuin Zoeyn oleminen valokeilassa ja se, että Neferetin suunnitelmat etenivät, antoivat uskoa tuleviin osiin. Valitettavasti jotain huonoakin oli. Kirjassa käytetty teinikieli voi olla ajatuksena hauska, mutta olen kyllästynyt lukemaan sitä. Eikä tässä vielä kaikki, Zoeylla on jälleen uusi poikaystävä kiikarissa! Kyseinen tulokas sattui kuolemaan, mutta palasi takaisin samanlaisena "zombievampyyrina" kuin Zoeyn paras ystävä Stevie Rae. Onko liikaa pyydetty, että Zoeylla ei olisi jatkuvasti poikaystäväongelmia?

Yön talo-sarja
Merkitty (Marked, 2007)
Petetty (Betrayed 2007)
Valittu (Chosen 2008)
Piinattu (Untamed 2008)
Vainottu (Hunted 2009)
Lumottu (Tempted 2009)
Kahlittu (Burned 2010)
Vapautettu (Awakened 2011)
Määrätty (Destined 2011)
Salattu (Hidden 2012)
Paljastettu (Revealed 2013)
Pelastettu (Redeemed 2014)

P. C. Cast & Kristin Cast: Valittu

Alkuperäinen teos: Chosen. A House of Night Novel (2008)
Yön talo osa 3, Otava, 2011, kovakantinen, 301 sivua
suomentanut Inka Parpola


Pimeys ei aina tarkoita pahuutta, aivan kuin valokaan ei aina tuo vain hyvää. Sanat, jotka Nyks oli lausunut minulle päivänä, jolloin minut oli merkitty, kiisivät mieleni halki ja tiivistivät ongelmani Neferetin suhteen. Hän ei ollut sitä miltä näytti.
(s. 25)

Suunnittelin lukevani kesän aikana Yön talo -sarjan kirjoja. Tutustuin sarjaan viime vuonna, jolloin luin kaksi ensimmäistä osaa. Viihdyin kirjojen parissa ihan hyvin, vaikka sarja onkin suunnattu teini-ikäisille lukijoille. Tätä kolmatta osaa lukiessa tunsin olevani auttamatta liian vanha kirjojen lukijaksi, mutta koska sarja vaikuttaa sopivan kevyeltä luettavalta eli hyvältä kesälukemiselta, niin jatkan ainakin kesän ajan sarjan parissa.

Kirja alkaa Zoeyn syntymäpäivistä, jotka ovat jouluna. Zoey murehtii sitä, että kaikki yrittävät aina yhdistää hänen syntymäpäivänsä jouluun antamalla jouluaiheisen lahjan. Murhe synttärilahjoista on kuitenkin pienin Zoeyn ongelmista. Edellisessä osassa hänen paras ystävänsä Stevie Rae menehtyi ja muuttui "zombievampyyriksi". Zoey sai selville, että Yön talon ylipapitar Neferet on näiden iljettävien vampyyrien irvikuvien takana. Zoey haluaa tietysti pelastaa ystävänsä, mutta Stevie Raen kohtalo on salattava muilta tai he voivat joutua ongelmiin. Tämän lisäksi Zoeyn täytyy vielä salata Neferetiltä se, että hän tietää ylipapittaren muuttaneen ystävänsä omituiseksi hirviöksi.

Samaan aikaan Zoeylla on tavanomaisempia teinitytön ongelmia. Kuinka hän selviää, kun ympärillä pyörii kolme poikaa, jotka kaikki mukavia omalla tavallaan? Zoeyn ja Heathin välille syntyneen siteen takia Zoey tuntee vetoa ihmispoikaan. Erik on tytön mukava poikaystävä ja Loren houkutteleva aikuisvampyyri, joka saa tytön tuntemaan itsensä vanhemmaksi ja naisellisemmaksi. Luvassa on paljon draamaa!

En edelleenkään voi sanoa oikeastaan pitäväni kirjasarjan päähenkilöstä, Zoeysta. Nyksin valitsema tuleva ylipapitar oli jo siinä rajoilla, että hahmosta on tehty liian täydellinen ja kaikki ihmeominaisuudet kasautuvat vain yhdelle hahmolle. Kun kuvioon lisätään tytön poikaongelmat, korostaa se vain entisestään Zoeya ja muut jäävät hänen varjoonsa. Tämän kolmannen osan aikana huomasin tuntevani eniten sympatiaa Afroditea kohtaan, joka on Zoeyn ja hänen ystäviensä vihamies. Sarjan toisessa osassa hahmosta paljastui inhimillisempi puoli, joka sai sympatiat osakseen. Valitussa Afroditen kehitys jatkuu edelleen parempaan suuntaan.

Kirjasarja keskittyy aikalailla pelkästään Zoeyyn, mikä on tietysti siinä mielessä ymmärrettävää, että hän on sarjan päähenkilö. Toivoisin silti, että muutkin hahmot pääsisivät vielä enemmän esille, eivätkä jäisi selkeästi sivuosiin Zoeyn taakse. Tämä kolmas osa sai vahvasti miettimään, vieläkö näitä kirjoja lukisi, mutta kai neljännelle osalle voisi antaa tilaisuuden. Eiväthän kirjasarjan kaikki osat voi olla yhtä onnistuneita. Juoni rupesi vaikuttamaan siltä, että kirjailijat ovat halunneet saada mahdollisimman nopeasti uuden kirjan markkinoille ja laadulla ei ollut sillä kerralla niin väliä. Kirjaan oli päätynyt paljon omituisia suomennoksia, kuten poikkis. Puhuvatko teini-ikäiset poikaystävistään poikkiksina?

Yön talo-sarja
Merkitty (Marked, 2007)
Petetty (Betrayed 2007)
Valittu (Chosen 2008)
Piinattu (Untamed 2008)
Vainottu (Hunted 2009)
Lumottu (Tempted 2009)
Kahlittu (Burned 2010)
Vapautettu (Awakened 2011)
Määrätty (Destined 2011)
Salattu (Hidden 2012)
Paljastettu (Revealed 2013)
Pelastettu (Redeemed 2014)

P. C. Cast & Kristin Cast: Petetty

Alkuperäinen teos: Betrayed. A House of Night Novel (2007)
Yön talo osa 2, Otava, 2010, kovakantinen, sivumäärä 351



Minun johtajuuteni merkitsi isoa muutosta Pimeyden tyttärissä. Afrodite oli ollut johtajana viimeiset kaksi vuotta, ja sinä aikana ryhmästä oli tullut nurkkakuntainen, ylimielinen kerho, jossa sisäpiirin ulkopuolelle jääneitä tulokkaita käytettiin hyväksi ja pilkattiin.
No, tänä iltana asiat muuttuisivat.
(s. 220)

Sarjan avausosa oli positiivinen lukukokemus ja koska niin paljon siinä jäi asioita auki, päätin lukea myös toisen osan Petetyn. Tämän kanssa samaan aikaan lukemani Sookie Stackhouse -sarjan toinen osa Verenjanoa Dallasissa osoitti, että jos ensimmäinen osa jostakin sarjasta ei iske, niin toinen osa voi olla jo paljon mielenkiintoisempi. Havainnon myötä jatkan vielä Yön talon parissa.

Zoey Redbird päätyi ensimmäisessä osassa Merkityssä Yön taloon, joka on vampyyrien sisäoppilaitos. Hän on ainoa vampyyri, joka hallitsee kaikki viisi elementtiä ja tulokkaaksi hänen tatuointinsa on hyvin laaja. Hyvien ystäviensä ansiosta Zoey on vähitellen kotiutunut Yön taloon ja samalla hyväksynyt kutsumuksensa. Jonain päivänä hänestä tulee vampyyrijumalatar Nyksin ylipapitar. Zoeylla on edessään uusi tehtävä, sillä edellisen osan lopussa hänestä tuli Pimeyden tyttärien johtaja. Nyt hänen on valmistauduttava ensimmäiseen täysikuurituaaliinsa ja keksittävä uudet säännöt ja toimintatavat, jotta Pimeyden tyttäret eivät enää olisi samanlainen ulkopuolisia tulokkaita halventava kerho kuin mitä se oli aikaisemmin.

Juuri kun kaikki vaikuttaisi olevan hyvin, eräs paikallinen urheilijapoika löydetään kuolleena. Poliisit epäilevät tekijäksi vampyyriä pojasta löytyneiden haavojen takia. Niinpä Zoey joutuu kuulusteltavaksi, koska ollessaan vielä kokonaan ihminen, hän tunsi pojan. Pian tämän jälkeen jo toinenkin Zoyen tietämä poika katoaa. Pahinta kaikessa on se, ettei Zoey enää tunne voivansa kunnolla luottaa opastajaansa ylipapitar Neferetiin.

Minun makuuni Zoey on edelleen hieman ärsyttävä liiallisella täydellisyydellään. Tässä toisessa osassa tuo vain korostuu tytön poikaongelmien myötä. Hän sai vahingossa entisen ihmispoikaystävänsä Heathin leimaantumaan itseensä. Yön talosta löytyi Erik, jolla on Zoeyn tavoin edessään joko muutos vampyyriksi tai kuolema. Eivätkä nämä kaksi vielä riitä, ehei. Lisäksi on vielä ah, niin kiehtova ja salaperäinen Loren Blake, joka on vampyyrihovirunoilija ja vieläpä yksi opettajista!

Muut hahmot osoittivat kehitystä ensimmäiseen osaan verrattuna. Voi olla, että suhtauduin Merkittyä lukiessani liian kriittisesti Zoeyn ystäviin. Petetyn aikana huomasin selvemmin, kuinka oikeasti hyviä ystäviä he ovat. Avausosan ”noita-akka suoraan Helvetistä” eli Pimeyden tyttärien entisen johtajan Afroditen hahmo sai suhtautumaan aivan uudella tavalla itseensä. Voin jopa jollain tavalla ymmärtää hahmon aiempaa inhottavaa käytöstä tämän kirjan paljastusten myötä. Ylipapitar Neferetin kaksinaamaisuus ei kai olisi pitänyt tulla yllätyksenä, mutta kyllä se silti vähän yllätti, että juuri Neferet paljastui petolliseksi.

Merkityssä esiintyi pienessä osassa Yön talossa kuolleita oppilaita, joiden piti olla kuolleita, mutta silti Zoey pystyi näkemään heidät. Petetyssä ”zombievampyyreiden” arvoituksessa päästään askel eteenpäin, heidän joukkoonsa joutuu nimittäin myös Zoeyn paras ystävä Stevie Rae! Ensimmäisen osan tapaan tässäkään ei vielä kokonaan paljastu, miten kuolleet oppilaat pystyvät yhä elämään ja olemaan muiden keskuudessa. Pieniä tiedonmurusia toki annetaan, mutta jos haluaa selvittää, mitä olennot ovat, täytyy jatkaa sarjan lukemista. Ovela ratkaisu kirjailijoilta, mutta malttamattoman lukijan kannalta todella ärsyttävää.

Nyt kun hahmot ja kirjan maailma olivat jo entuudestaan tuttuja, huomasin myös viihtyväni tämän osan parissa paremmin kuin ensimmäisen osan. Yön talo tuntuu silti edelleen enemmän teini-ikäisille sopivammalta luettavalta, mutta kyllä teini-iän ylittänytkin voi viihtyä sarjaa lukiessaan. Stevie Raen ja muiden jo kuolleiden, mutta silti elossa olevien hahmojen arvoitus kiehtoo, joten kyllähän tässä täytyy jatkaa lukemista ja selvittää, kuinka heille käy.

Yön talo-sarja
Merkitty (Marked, 2007)
Petetty (Betrayed 2007)
Valittu (Chosen 2008)
Piinattu (Untamed 2008)
Vainottu (Hunted 2009)
Lumottu (Tempted 2009)
Kahlittu (Burned 2010)
Vapautettu (Awakened 2011)
Määrätty (Destined 2011)
Salattu (Hidden 2012)
Paljastettu (Revealed 2013)
Pelastettu (Redeemed 2014)

P. C. Cast & Kristin Cast: Merkitty

Alkuperäinen teos: Marked. A House of Night Novel (2007)
Yön talo osa 1, Otava, 2010, kovakantinen, sivumäärä 333



"Zoey Montgomery! Yö on valinnut sinut; sinun kuolemastasi tulee sinun syntymäsi. Yö kutsuu sinua; kuule siis Hänen suloista ääntään. Kohtalosi odottaa sinua Yön talossa!"
Vampyyri kohotti yhden pitkistä, valkoisista sormistaan ja osoitti minua. Ja samaan aikaan kun otsani räjähti kivusta, Kayla avasi suunsa ja kirkaisi.
(s. 13)

Yön talo -sarjaan olen törmännyt aiemmin netissä niin kirjablogeissa kuin myös keskustelupalstoilla. Oikeastaan minulla ei ollut mitään kunnon käsitystä tästä ensimmäisestä osasta tai ylipäätänsä koko sarjasta. Viime kirjastoreissullani huomasin kirjan hyllyssä ja jotenkin se houkutteli lukemaan, joten päätin vihdoinkin ottaa selvää, millaisesta vampyyrisarjasta oikein on kyse.

Yhtenä tavallisena koulupäivänä 16-vuotias Zoey tulee merkityksi, jolloin hänen täytyy hyvästellä entinen elämänsä ja muuttaa Yön taloon, joka on vampyyrien sisäoppilaitos. Kouluun saapuneet tulokkaat käyvät läpi muutoksen ja siitä selviämisen jälkeen heistä tulee oikeita vampyyreja. On myös mahdollista, etteivät tulokkaat selviä muutoksesta, jolloin he kuolevat. Zoeylla tätä ongelmaa ei kuitenkaan tunnu olevan. Hän ei ole nimittäin kuka tahansa tulokas vaan itsensä vampyyrijumalatar Nyksin valitsema erityislahjakkuus. Zoyn otsaa koristaa merkityksi tulemisesta lähtien safiirinsinisenä hohtava kuunsirppi, josta kaikki näkevät hänen ainutlaatuisuutensa. Merkin lisäksi Zoey tuntee rituaaleissa kaikkien elementtien läsnäolon, mihin toiset eivät pysty.

Tavallista voimakkaamman merkkinsä takia Zoey joutuu heti kouluun saavuttuaan muiden tuijotusten kohteeksi. Sopeutuminen kokonaan uuteen elämään ei ole aivan helppoa, mutta onneksi kaikki eivät ole kiinnostuneita vain Zoeyn epätavallisesta merkistä. Huonetoverinaan Zoeylla on maalta kotoisin oleva herttainen Stevie Rae ja pian hän ystävystyy myös muutaman muun oppilaan kanssa. Omat ongelmansa sopeutumiseen tuo koulua hallitseva klikki nimeltä Pimeyden tyttäret, joiden johtajasta Afroditestä Zoey saa itselleen vihamiehen. Pimeyden tyttärien toiminnassa on jotakin todella pahasti vialla ja Zoeyn osaksi lankeaa Afroditen valta-aseman kukistaminen.

Hahmona Zoey on varsinainen neiti täydellisyys. Ensin elämä on tosi kurjaa, koska äiti on mennyt uusiin naimisiin, eikä ole välittänyt lapsistaan kunnolla sen jälkeen. Kotona valtaa pitää isäpuoli, joka kuuluu johonkin uskontokulttiin. Yön taloon muutettuaan asiat Zoeyn elämässä muuttuvat tosi nopeassa tahdissa. Aluksi hän oli vielä epävarma tulokas, joka ei tiennyt tulevasta mitään. Yhtäkkiä hän on lupaavin tulokas kautta aikojen ja lopulta hän vielä yrittää syrjäyttää koulun maineikasta klikkiryhmää johtavan ylipapittaren. Luonnollisesti kaikki sujuu kuin tanssi, ellei nyt lasketa sitä vastoinkäymistä, että entinen melkein poikaystävä (joka siis on ihminen) haikailee yhä tytön perään, vaikka Zoyella olisi jo uusi ihastus kiikarissa. Asiat tapahtuvat minun makuuni liian nopeasti ja samalla myös aivan liian helposti.

Muista hahmoista parhaiten jäi mieleen Pimeyden tyttärien ylipapitar Afrodite. Hahmosta tulee mieleen perinteinen koulun suosittujen tyttöjen johtaja; hän on tavattoman kaunis ja poikia riittää jonoksi asti, mutta samalla hän on hirveän ilkeä ja itse asiassa melkein kaikki vihaavat tai pelkäävät häntä. Afroditellä on kuitenkin mielenkiintoinen kyky: hän näkee asioita ennalta. Tästä olisin voinut lukea enemmänkin. Nyt näyt jäivät lähinnä sellaiselle tasolle, jossa ilkeä ämmä yrittää ilkeyksissään salailla näkyjään, jotta varmasti tapahtuisi jotain vahinkoja. Zoeyn uudet ystävät ovat melko sekalainen ryhmä. Yksi on maalta tuleva cowgirl, toinen homopoika ja kaksi muuta ovat toistensa sielunkaksosia, vaikka eivät oikeasti olekaan sukua toisilleen. Tässä osassa selvästi keskityttiin Zoeyhin (no, tietysti, onhan hän päähenkilö), mutta olisin kaivannut muihinkin hahmoihin jotain enemmän mukaan.

Kirjassa on omaperäinen idea siihen nähden, millaisia vampyyrikirjat yleensä ovat. Tässä vampyyriksi tullaan, kun etsijä on löytänyt sopivan tulokkaan ja merkinnyt tämän. Tulokas saa tatuoinnin kasvoihinsa ja sen jälkeen edessä on kokonaan uusi aika koulussa, jossa opiskellaan vampyyrinä olemista. Tietysti vampyyriensisäoppilaitos kuulostaa todella teiniltä, mutta kun kohdeyleisö on juuri teini-ikäiset, niin idea varmasti vetoaa näihin lukijoihin. Tapahtumapaikaksi yritin kyllä koko ajan lukiessa kuvitella jotakin muuta paikkaa kuin tavallista kaupunkia. Vampyyriensisäoppilaitos itsessään kuulostaa paikalta, jollaista ei ihan missä tahansa voisi olla.

Itse pidin eniten Zoeyn cherokee isoäidin mukana tulevista tavoista ja riiteistä. Esimerkiksi puhdistautumisrituaali, jossa kiitetään seitsemää cherokeiden kunnioittamaa suuntaa kuulosti mielenkiintoiselta, kun Zoey ystävineen toteutti rituaalin koulun pihalla. Lisäksi vampyyrijumalatar Nyks ja Zoeyn tulevat voimat pitivät mielenkiintoa yllä. Kirja oli aivan kelpo lukukokemus, vaikka en kohdeyleisöön kuulukaan. Tämän ensimmäisen osan perusteella voisin hyvin lukea sarjassa myöhemmin ilmestyneitä osia. Niin paljon jäi asioita auki, että ainakin uteliaisuuden takia luultavasti haluan selvittää, mitä myöhemmin tulee tapahtumaan.

Yön talo-sarja
Merkitty (Marked, 2007)
Petetty (Betrayed 2007)
Valittu (Chosen 2008)
Piinattu (Untamed 2008)
Vainottu (Hunted 2009)
Lumottu (Tempted 2009)
Kahlittu (Burned 2010)
Vapautettu (Awakened 2011)
Määrätty (Destined 2011)
Salattu (Hidden 2012)
Paljastettu (Revealed 2013)
Pelastettu (Redeemed 2014)