Lucius Annaeus Seneca: Kaksi tragediaa - Medeia & Thyestes

Alkuteokset: Medea & Thyestes
Basam Books, 2013, kovakantinen, 143 sivua
Latinasta suomentaneet, alkusanoilla ja selityksillä varustaneet Antti T. Oikarinen ja Maija-Leena Kallela.


Medeia:
Olen hukassa: häähymni on järkyttänyt korviani.
Tuskin uskon, tuskin vieläkään uskon näin suurta onnettomuutta.
Saattoiko Iason tehdä sen? Riistettyään minulta isän,
isänmaan ja kuningaskunnan saattoiko hän hylätä minut tylysti
asumaan yksin vieraalla maalla? Väheksyikö hän ansioitani,
vaikka näki rikosteni voittavan tulen ja meren?
(s. 25)

Medeian ja Thyestesin tarinoihin päädyin tutustumaan täysin kansikuvan perusteella. Meni useampikin kerta niin, että lähikirjastossani kuljin näytelmäkirjallisuuden ohitse ja joka kerta tämän kirjan kansikuva kiinnitti huomion. Eihän kirjaa enää lopulta voinut vain ohittaa, joten päädyin lainaamaan sen.

Kaksi tragediaa sisältää Lucius Annaeus Senecan kaksi kenties tunnetuinta näytelmää. Murhenäytelmät Medeia ja Thyestes ilmestyvät tässä teoksessa ensimmäistä kertaa suomeksi. Tragediat ovat tulkinta kahdesta vanhasta kreikkalaisesta tarusta, ja ne ovat vaikuttaneet muun muassa Shakespearen tuotantoon. Seneca itse sai innoitusta muilta antiikin ajan kirjailijoilta ja runoilijoilta. Näytelmien keskeiset teemat ovat ajankohtaisia vielä nykyäänkin. Rakkaus, viha ja kosto ovat kaikki teemoja, jotka esiintyvät nykyajan kirjallisuudessa. Tämän perusteella voikin todeta, ettei ihminen ole pohjimmiltaan muuttunut antiikin ajoista.

Kolkhiin kuninkaan tyttärellä Medeialla on huomattavat taidot ja tiedot noituudessa. Thessalialaisen Iasonin saapuessa Argo-laivalla noutamaan kuningaskunnan myyttistä aarretta, oinaan kultaista taljaa, Medeia rakastuu häneen. Medeian isä lupasi aarteen Iasonille palkaksi uroteoista, jotka Iasonin täytyy suorittaa. Medeian avulla uroteot onnistuvat, mutta kuningas ei halua pitää lupaustaan. Iason ja Argo-laivan miehistö pääsevät pakenemaan, kun Medeia surmaa oman veljensä hidastaakseen takaa-ajoon lähtenyttä isäänsä. Erinäisten veristen tapahtumien ja pakomatkan jälkeen Iason ja Medeia asettuivat Korinttiin, jossa he saivat kaksi lasta. Iason hakee suojaa Korintin kuninkaalta ja on menossa naimisiin tämän tyttären kanssa, minkä Medeia kokee petoksena.

Pisan kuningas ei halunnut tyttärensä Hippodameian menevän naimisiin, joten hän ehdotti kosijoille kilpa-ajoja, joiden voittaja saisi tytön vaimokseen. Kuningas osallistui kilpaan sodanjumala Arekselta saaduilla voittamattomilla hevosilla. Muut kosijat hävisivät ja saivat surmansa, mutta Zeukselle sukua oleva Pelops voitti lahjomalla kuninkaan ajomiehen korvaamaan pyörän sokan vahaisella kopiolla. Pelops ja Hippodameia saivat toisensa ja heille syntyi kaksi poikaa, Atreus ja Thyestes, jotka myöhemmin karkotettiin maasta. Pojat päätyivät Argokseen, jossa he kohosivat valtaan. Thyestes vietteli Atreuksen vaimon ja karkotti veljensä maasta. Myöhemmin Atreus palasi valtaan, ja Thyestes karkotettiin. Kun Atreus sai tietää vaimonsa uskottomuudesta, ryhtyi hän hautomaan kostoa veljelleen.

Kummassakin tragediassa on viisi näytöstä ja ne sisältävät lukuisia viittauksia erilaisiin antiikin mytologioihin. Alaviittaisiin kootut selitykset tulivat tarpeeseen, jotta saattoi tarkistaa, mistä asiasta on kyse. Toisaalta jatkuva selitysten vilkuilu hidasti ja keskeytti lukemista, mutta en kokenut sitä liian häiritsevänä, sillä muuten olisin ollut aivan tietämätön viittausten kohteista. Näytelmien julmuus ja verisyys yllättivät jollain tavalla, mutta toisaalta antiikin tarut taitavat olla tunnettuja raa’asta sisällöstään.

William Shakespeare: Kuinka äkäpussi kesytetään

Alkuperäinen teos: The Taming of the Shrew
WSOY, 2007, kovakantinen, 173 sivua
suomentanut Leena Tamminen
viisinäytöksinen näytelmä


Kuulkaa mitä sanon, hyvä herra:
nuorempaa tytärtä, josta te haaveilette,
isä ei päästä kosijoiden saapuville
eikä lupaa häntä kellekään
ennen kuin isosiskonsa on naitettu.
Sitten nuorempi on vapaa, ei ennen.
(s. 73)

Näytelmähaaste on osoittautunut hankalammaksi kuin osasin etukäteen arvata. En voi sanoa tuntevani näytelmiä, joten sopivan materiaalin löytäminen haastetta varten on ollut oikein etsimistä. Turvaudun tällä kertaa helppoon ratkaisuun, Shakespeareen, jonka tuotannosta tiedän sentään jotain.

Varakkaalla Baptista Minolalla on kaksi tytärtä, Katherine ja Bianca, jotka ovat toistensa vastakohdat. Katherine on äkäinen ja suorapuheinen nuori nainen, joka antaa muiden kuulla kunniansa. Bianca sitä vastoin on lempeä. Hänellä riittää kosijoita, kun taas Katherinesta ei ole kukaan kiinnostunut. Tyttöjen isä haluaa vanhemman tyttären päätyvän ensin naimisiin, ennen kuin on nuoremman vuoro avioitua. Petruchio etsii rikasta vaimoa, eikä häntä kiinnosta naisen luonne. Katherine ja Petruchio menevät naimisiin, jolloin kosijat voivat lähestyä Biancaa. Petruchio kesyttää äkäpussista tottelevaisen vaimon.

Teoksessa on kolme eri juonta ja näytelmä näytelmän sisällä. Kehystarinassa eräs lordi haluaa pilailla juopuneen kattilanpaikkaajan kustannuksella. Köyhä puetaan aatelisen vaatteisiin ja hänelle uskotellaan, että elämä kattilanpaikkaajana oli houretta. Kattilanpaikkaajalle esitetään myös näytelmä, joka kertoo kahdesta sisaresta ja heidän avioliittoaikeistaan. Katherinesta kertovassa osuudessa hänet naitetaan veronalaiselle Petruchiolle, joka kesyttää äkäisen vaimonsa. Toinen juoni keskittyy Biancaan, jota kosijat piirittävät. Valepukuisina kukin heistä yrittää herättää Biancan kiinnostuksen.

Teoksen esipuheen on kirjoittanut professori Sirkku Aaltonen. Hän kuvaa kirjoituksessaan erityisesti teatteriohjaajien työtä löytää uusia näkökulmia näytelmään. Sen lisäksi Aaltonen kirjoittaa muun muassa Shakespearen teosten suomentamisesta, niiden merkityksestä suomalaisessa kulttuurissa sekä kääntäjien tekemistä käännösratkaisuista. Oli mielenkiintoista lukea aikaisempien kääntäjien tekemistä ratkaisuista. Esimerkiksi hahmojen nimiä on aikaisemmin kotoutettu. Tässäkin suomennoksessa on eräs hahmo, jonka nimi on kotoisasti Risto, eikä Christopher, kuten alkuperäisessä versiossa.

Kuinka äkäpussi kesytetään oli välillä melko sekavaa luettavaa. Kattilanpaikkaaja oikeastaan unohtuu kehystarinan jälkeen. Useampi hahmo esittää valepukuisena jotakuta toista hahmoa ja nämä, keitä he esittävät, ovat puolestaan pukeutuneet joksikin muuksi hahmoksi. Luvassa on siis paljon valepukuja. Välillä meinasin mennä sekaisin siitä, kuka esittää ja ketä. Äkäpussi on yksi Shakespearen suosituimmista komedioista. Voisi olla ihan hauskaa nähdä tämä joskus teatterissa. Tarina vaikuttaa siltä, että siitä saa hulvattoman esityksen aikaan.

William Shakespeare: Myrsky

Alkuperäinen teos: The Tempest
WSOY, 2010, kovakantinen, 158 sivua
suomentanut Matti Rossi
viisinäytöksinen näytelmä


Jos te, rakas isä, mahdillanne panitte nuo villit vedet myrskyämään, rauhoittakaa ne. On kuin taivas haluaisi sataa liekehtivää tervaa, mutta meri, pilven poskiin saakka nousten, sammuttaa sen tulet. Mitkä tuskat minä kärsin niiden kanssa, joiden kärsimykset näin: uljas laiva, jossa varmaan oli joku jalo ylhäinen, noin vain meni kappaleiksi!
(s. 30)

Olen joskus yläaste- tai lukioikäisenä lukenut Romeon ja Julian näytelmätekstinä, kun tutustuimme näytelmiin. Myöhemmin olen lukenut veronalaisnuorten rakkaustarinan sekä Kesäyön unelman Annina Holmbergin sovittamana proosaversiona. Muuten William Shakespearen tuotanto on valitettavan tuntematonta minulle. Haluaisin korjata asian ja koska osallistun Näytelmähaasteeseen, mikä olisikaan sopivampi tapa kuitata yksi luettu näytelmä kuin perehtyä johonkin Shakespearen näytelmistä?

Milanon entinen herttua Prospero on joutunut veljensä Antonion ja Napolin kuningas Alonson juonittelun kohteeksi. Prospero on karkotettu yhdessä tyttärensä Mirandan kanssa pienelle syrjäiselle saarelle. Prospero hallitsee ilmanhenki Arielia, jonka avulla hän toteuttaa magiikkaa vaativia tekoja. Ariel aiheuttaa myrskyn, jonka seurauksena laiva, jossa Antonio ja Alonso seurueineen matkustavat, ajaa karille saaren lähettyvillä. Prosperon juonien takia Alonson poika, Napolin prinssi Ferdinand, joutuu eroon muusta seurueesta, jotta Prospero saisi prinssin yhteen tyttärensä Mirandan kanssa.

Teos sisältää dosentti Marjo Kaartisen laatiman esipuheen, jossa hän avaa näytelmän teemoja. Kaartisen mukaan teemoja ovat muun muassa vapaus, valloittaminen ja vankeus. Mielestäni erityisesti nämä kolme teemaa nousevat esiin näytelmän aikana. Saaren syrjäisen sijainnin takia sinne päätyneet ovat ikään kuin vankeina, kaukana muusta maailmasta. He haluavat vapauteen eli pois saarelta. Vapauteen haluavat myös ilmanhenki Ariel ja Prosperon villi ja rujo orja Caliban, jotka haluavat vapautua isäntänsä otteesta. Valloittaminen ilmenee siten, että Prospero on valloittanut saaren. Samaten haaksirikkoutuneet haluavat heti valloittaa autiokseen luulemansa saaren.

Saari vaikuttaa näytelmän aikana eräänlaiselta satumaailmalta, jossa mikä tahansa on mahdollista. Ilman ennakkovaroitusta nousee hurja myrsky, henkilöt näkevät harhanäkyjä ja osa heistä vaipuu uneen. Eräässä kohtauksessa saarella on myös nymfejä ikään kuin korostamassa maagisuutta. En päässyt täyteen selvyyteen siitä, oliko saaressa alun perinkin jotain maagista. Mielsin saarella tapahtuneet maagiset asiat ainoastaan Arielin aikaansaannoksiksi ja vain hänen kykyjensä tuotoksiksi. Hahmojen poistuttua saari todennäköisesti palaa aivan tavalliseksi saareksi.

Totesin jo Holmbergin proosasovituksen yhteydessä, että proosan muotoon mukautettu näytelmä on helpompi lukea kuin tavalliset näytelmät. Myrskyn luettuani olen edelleen samaa mieltä. Lukeminen tuntui välillä haastavalta. Haastetta toivat myös hahmojen määrä ja joidenkin hahmojen samankaltaiset nimet. Olen kuitenkin aivan tyytyväinen näytelmävalintaani. Myrsky ei taida olla Shakespearen kaikkein tunnetuinta tuotantoa, kuten Romeo ja Julia tai Kesäyön unelma, joten oli mielenkiintoista tutustua vähän tuntemattomampaan teokseen.