sivumäärä 384
Aurinko läkätti vielä illalla, kun Eila polki Viirinkankaalle. Veikko odotti samassa paikassa missä ennenkin. He hymyilivät, halasivat, vaihtoivat tervehdykset ja suukot, panivat pyöränsä koivua vasten ja lähtivät kävelemään käsikkäin pellonlaidan polkua joen rantaan, missä kullerot kukkivat ja västäräkki keikutteli pyrstöään kivellä, josta se nuorenparin lähestyessä lehahti puuhun, lehtensä vasta avanneelle koivulle.Tuuli pelmahteli pusikoissa ja linnut liversivät. Eila olisi kertonut saksalaissotilaista muttei halunnut särkeä tunnelmaa, jota eteen avautuva Kemijoki entisestään kohotti.
(s. 11)
Keväällä 1941 Rovaniemellä pienen kauppalan elämänmeno mullistuu täysin, kun saksalaiset sotilaat saapuvat paikkakunnalle. Kellosepänliikkeessä työskentelevä nuori ylioppilas Eila Leppänen haaveilee yhteisestä tulevaisuudesta talvisodassa sotineen sulhasensa Veikon kanssa. Jatkosodan syttyessä Veikko joutuu taas rintamalle ja kielitaitoinen Eila päätyy saksalaisten esikuntaan tulkiksi. Siellä hän kohtaa komean kapteeni Hans Schreiberin, joka hyvällä käytöksellään tekee vaikutuksen alaiseensa. Uskaltaapa kapteeni vielä toivoa, että heidän välillään olisi enemmän kuin pelkkää työtoveruutta. Eila etsii itseään ristiriitaisten tunteiden vallassa ja kypsyy samalla ihmisenä.
Kirjan päähenkilö Eila on kirjoittanut ylioppilaaksi ja on niin sanotusti paremmasta perheestä: äiti on kansakoulun opettajatar ja isä työskentelee lääninhallinnossa. Eilan isä kohdistaa tyttöön tiukkoja odotuksia, joihin sisältyy muun muassa jatkokoulutusta ja hyväpalkkainen, korkea-arvoinen aviomies. Tytön äiti vaikuttaa aluksi olevan täysin isän määräysvallan alla, mutta loppua kohden hänestä paljastuu enemmän luonnetta ja itsenäisyyttä. Välillä mainitaan myös Eilan isosisko Hellevi, joka on sairaanhoitajana ja on saanut päättää elämästään huomattavasti vapaammin kuin pikkusiskonsa. Eilan sulhanen Veikko on talvisodan veteraani, joka joutuu lähtemään rintamalle jatkosodan syttyessä. Veikon perhetausta eroaa selvästi Eilan taustasta. Tämä on nimittäin kotoisin isosta maatalosta, vaikkei se mikään kartano olekaan, ja on vielä kaiken lisäksi jättänyt oppikoulun kesken. Eilan isä tekeekin selväksi, ettei Veikko ole mikään toivottu sulhanen.
Muita enemmän esiin nousevia henkilöitä on esimerkiksi kapteeni Hans Schreiber, Eilan esimies tytön toimiessa tulkkina saksalaisten esikunnassa. Charmikas ja komea kapteeni herättää Eilan kotona enemmän ihastusta kuin Veikko ja Eilan isä on varsin hyvillään, kun tytär tapasi hienon kapteenin. Kapteeni tuottaa kuitenkin loppujen lopuksi Eilalle suuren pettymyksen ja hänestä tulee tavallaan tarinan konna, vaikka hänen tekoaan selitelläänkin kuin se muuttaisi kaiken oikeutetummaksi. Oman äänensä kuuluviin saa myös Kristiina -niminen maalaistyttö, joka työskentelee Eilan kanssa samassa kellosepänliikkeessä. Ensin tytöt ovat keskenään ainakin jonkinlaisia ystäviä, mutta lopulta kateus rikkoo heidän välinsä.
Miljöönä on pääasiassa pieni ja rauhaisa kauppala Rovaniemellä, joka kokee melkoisen mullistuksen saksalaisten saapuessa sinne. Veikosta kertovissa luvuissa tapahtumia riittää runsaasti jossain päin Pohjois-Suomen korpimetsiä. Sen jälkeen, kun Veikko tulee valituksi sissijoukkoon, päästään tapahtumissa myös Venäjän, silloisen Neuvostoliiton puolelle. Ainakin lumista korpea ja taistelemista riittää monen sivun verran.
Kiinnitin kirjassa melkoisesti huomiota siinä käytettyyn kieleen. Mielestäni se oli jollain tavalla, noh voisiko sanoa karkeaa ja ehkä en sitten vain ole tottunut sellaiseen kieleen, mutta se häiritsi lukiessa välillä hyvinkin pahasti. Karkealla kielellä en tarkoita kiroilua, vaikka sitäkin esiintyy jonkin verran. Tarkoitan enemmänkin kirjoitustyyliä sitä, ettei asioita aina kuvailla miltei ollenkaan ja välillä lauseet tuntuivat oudon töksähteleviltä.
Löysin Sotamorsiamen täysin sattumalta, kun kiertelin kirjastonhyllyjen välissä. Takakansi vaikutti melko lupaavalta, joten päätin lainata kirjan luettavakseni. Kirjailija ei ollut minulle entuudestaan tuttu, mutta arvelin hänen olevan sukua Arto Paasilinnalle, mikä varmistui myöhemmin todeksi, kun tarkistin asian netistä. Täytyy tunnustaa, ettei tämä kirja oikein kolahtanut. Itse asiassa yllättävän monikin kohta vaikutti lähes puuduttavalta. Kaikkein eniten häiritsi, kun lukiessa tuli sellainen tunne, ettei kirjailija oikein osannut kirjoittaa naisesta. Kaikki tarinassa esiintyvät naiset olivat jotenkin teennäisen oloisia tai muuten vain he saivat miettimään, kuinka vaikeaa todella mahtaa olla kirjoittaa vastakkaisesta sukupuolesta? Uskon, että naisen on helpompi kirjoittaa naisesta, saahan siinä enemmän otetta hahmon maailmasta ja ajatuksista ja sama pätee varmasti myös toisinpäin. Olen kuitenkin lukenut mieskirjailijoiden teoksia, joiden naishahmot ovat olleet uskottavia eli kyse ei voi olla siitä, että vastakkaisesta sukupuolesta olisi täysin mahdotonta kirjoittaa.
Sotakirjallisuudesta kun on kyse, niin kirjaan mahtui Veikosta kertovissa osuuksissa paljon sotajuttujen kuvailua, joita lukiessa tylsistyin täysin. Varmasti kaikkeen on lähteet tarkistettu ja niin edelleen pitävät paikkansa, mutta en ihan odottanut monen sivun kuvausta sissiretkestä Venäjän puolelle. Luulin kirjan keskittyvän enemmän kauppalan arkeen ja Eilaan. Tätä blogitekstiä kirjoittaessani googletin kirjan ja huomasin, että tämähän onkin Rovaniemi -nimisen sarjan ensimmäinen osa. Kirjan takakannessa (tai muuallakaan) ei ole tästä mitään mainintaa, joten heti kirjan luettuani olo oli ristiriitainen, kun en tiennyt kirjan saavan jatkoa. Esimerkiksi Veikon kohtalo jäi hieman avoimeksi, mutta tulevissa osissa ilmenee sitten jotain uutta.
Lukemisen jälkeen olo oli tosiaan aika ristiriitainen. Luultavasti lainaan kirjastosta sarjan muutkin osat, ainakin ihan uteliaisuuttani. Pyrin yleensä lukemaan kirjan loppuun, vaikkei se minua hirveästi houkuttaisikaan. Tässä tapauksessa olen utelias lukemaan sarjan loppuun, vaikka sitten vain selvittääkseni, kuinka Eilan tarina tulee todella loppumaan.
