Linda Howard: Liian kaunis kuolemaan

Alkuperäinen nimi: Drop Dead Gorgeous
WSOY, 2010, kovakantinen, sivumäärä 318


Minun nimeni on Blair Mallory, ja yritän päästä naimisiin, mutta kohtalottaret ovat kaikkea muuta kuin suopeita... Inhoan kohtalottaria, inhoatteko te? Keitä ne tyhmät eukot sitten lienevätkään.
(s. 5)


Pidin Henkensä kaupalla -kirjan päähenkilöä Blairia aivan liian täydelliseksi tehtynä hahmona ja samalla vielä ärsyttävänäkin. Kun sitten näin tämän kirjan kirjaston hyllyssä ja selvisi, että tämä on jatko-osa Blairin tarinaan, en voinut olla lainaamatta tätä. Sen verran utelias olin saamaan selville, kuinka neiti täydellisen kuntosaliohjaajan ja hänen komentelevan komisarionsa suhde jatkuisi.

Blair ja Wyatt suunnittelevat häitään, mikä ei olekaan ihan helppoa. Eriäviä mielipiteitä kehkeytyy aina itse hääpäivästä pitopalveluun ja juhlapaikkaan. Tulevassa yhteiselossa riittää myös neuvoteltavaa: Wyattin talo pitäisi sisustaa uudestaan, koska se on Blairin mielestä liian miehinen. Lisäksi kitkaa aiheuttaa heidän keskenäinen valtataistelunsa siitä, kumpi onkaan niskan päällä suhteessa, Wyatt kun fiksuna miehenä on vähitellen oppinut hillitsemään Blairin draamailuja. Asiat saavat vakavamman sävyn, kun Blair on jäädä yliajetuksi ostoskeskuksen parkkipaikalla. Pian on selvää, että joku yrittää taas murhata Blairin! Tällä kertaa hän joutuu selvittämään murhaajan itse, sillä aina niin valpas Wyatt ei yllättäen ota asiaa vakavasti.

Kirja on hyvin samanlainen kuin edeltävä osansa. Blair ja Wyatt käyvät yhä valtataisteluaan täydellisessä arjessaan ja ongelmia on luvassa jonkun mielipuolen vuoksi. Eipä siis mitään yllätyksellistä sisältöä. Mielestäni Henkensä kaupalla -kirjassa pääparin välinen sanailu oli jotenkin huvittavampaa. Tästä jäi sellainen käsitys, että mentiin täysin samalla kaavalla kuin aiemmassa kirjassa ja sen takia lukeminen oli paikoitellen jo vähän puuduttavaa. Luin kirjan viihteennälkää täyttämään ja sellaiseksi se myös sopi hyvin, lomakirjaksi, jonka parissa voi viettää pari laiskaa päivää, jolloin ei tarvitse tehdä mitään. Jos vielä kolmas osa ilmestyy, niin todennäköisesti päädyn lainaamaan sen kirjastosta, vaikka en mikään Blairin ylinystävä olekaan.

Linda Howard: Henkensä kaupalla

Alkuperäinen nimi To Die For
WSOY, 2009, kovakantinen, sivumäärä 359

Minun olisi pitänyt tietää, että hän ilmaantuisi paikalle. Hän oli sentään poliisikomisario, ja meidän kaupunkimme kaltaisessa melko pienessä kaupungissa – asukkaita kuusikymmentätuhatta ja risat – murhat eivät olleet jokapäiväisiä tapauksia. Luultavasti suurin osa työvuorossa olevista poliiseista oli paikalla, samoin kuin melko moni työvuoronsa ulkopuolelta. (s. 38)

Henkensä kaupalla on taas niitä kirjoja, jotka olen sattumalta huomannut kirjastossa etsiessäni jotain aivan toista teosta ja päättänyt sen kummempia miettimättä lainata luettavaksi. Halusin vaihteluksi kevyempää luettavaa, sellaista hyväntuulista ja hymyilyttävää, jonka seurassa voisi rentoutua enempää ajattelematta. Tässä mielessä kirja täytti odotukseni.

Blair Mallory on periamerikkalainen blondi, entinen cheerleader ja nykyään menestyvä kuntosaliyrittäjä. Eräänä iltana lähtiessään töistä kotiin Blair näkee kuntosalinsa parkkipaikalla murhan. Hän onnistuu pakenemaan paikalta ja soittamaan poliisit. Virkavallan saapuessa Blair kuvittelee kaiken olevan ohi, mutta huomaa pian olevansa väärässä. Tapauksen tutkintaa johtaa komisario Wyatt Bloodsworth, jota Blair oli tapaillut muutaman kerran pari vuotta aikaisemmin. Kaiken huipuksi Blair ei ollut kuullut komisariosta, silloisesta ylikonstaapelista, mitään heidän kolmansien treffiensä jälkeen – ennen kuin mies nyt ilmaantui hänen kuntosalilleen murhatutkinnan vuoksi.

En muista lukeneeni vähään aikaan kirjaa, jonka päähenkilö olisi ärsyttänyt yhtä paljon kuin Blair. Hänen hahmonsa oli tehty minun makuuni liian täydelliseksi. Vaaleat hiukset, cheerleadertausta, bisnesvainua, niin kaunis, että saa melkein koko poliisilaitoksen vilkuilemaan peräänsä, hyvännäköinen komisariokin vielä haikailemassa mennyttä – eikö tällä hahmolla ole laisinkaan heikkouksia? Blairin ja Wyattin ajautuessa kissa hiiri -leikkiinsä ei lukijalle jää kovinkaan epäselväksi, kuinka heidän lopulta käy. Ja kyllä, Blairilla oli myös yksi heikkous: hän ei osaa sanoa ”ei” Wyattin viettely-yrityksille.

Ennalta arvattavasta juonesta ja täydelliseksi tehdystä päähenkilöstä huolimatta kirja toimi hyvin piristyksenä pitkän päivän jälkeen, jolloin halusin vain levätä ja olla ajattelematta mitään. Hauskat sanailut sekä Blairin ja Wyattin välinen kissa hiiri -leikki huvittivat, mitään sen suurempaa ei tästä kirjasta jäänytkään lukemisen jälkeen mieleen.