Melissa Marr: Sala kavala

Alkuperäinen teos: Ink Exchange (2008)
WSOY, 2009, kovakantinen, 306 sivua
suomentanut Kaisa Kattelus


"Uneksi minusta, Leslie", Irial kuiskasi ja levitti siipensä heidän molempien ympärille, kietoi heidät niihin. Ehkä tytöstä tulisi niin väkevä, että hän kestäisi veripiirron jonkun valitun keijun kanssa. Jos ei, Irial voisi aina antaa hänet jollekulle heiveröisemmälle keijulle. Olisi sääli haaskata suloista, särkynyttä lelua.
(s. 11)

Sala kavala on omanlaisensa jatko-osa Wicked Lovely -sarjan ensimmäiselle osalle Ilki ihanalle. Päähenkilö on vaihtunut ja aiemman osan tärkeät hahmot ovat tällä kertaa taka-alalla. Kuitenkin tapahtumat tavallaan ovat suoraa jatkoa edellisen osan lopulle.

Lukiota käyvä Leslie on ensimmäisestä tutun Aislinnin hyvä ystävä, mutta viime aikoina tyttöjen välit ovat olleet etäiset. Leslie ei tiedä keijuista tai siitä, miten Aislinn on muuttunut. Leslielle on tarpeeksi murheita omasta takaa, jotta hän olisi kiinnittänyt huomiota ystävässä tapahtuneeseen muutokseen. Tyttö tulee rikkonaisesta perheestä, jossa isä on poissaoleva ja veli kuluttaa aikansa pilveä polttamalla ja kaveeraamalla diilereiden kanssa. Veljen epämääräiset tutut ovat jo satuttaneet Leslietä. Tatuoinnista haaveileva Leslie kiinnittää huomionsa kauniiseen kuvaan, jonka hän haluaa saada selkäänsä, eikä hänellä ole aavistustakaan siitä, että tatuointi sitoo hänet pimeyden keijuhovin kuninkaaseen, Irialiin. Tatuoinnin myötä Leslie joutuu väistämättä osaksi keijujen maailmaa.

Leslie ei tehnyt minuun samanlaista vaikutusta kuin Aislinn. Leslien harteita painavat muistot eräästä erittäin ikävästä asiasta, eikä hänen elämänsä ollut helppoa. Irialiin sitoutumisen jälkeen tyttö joutui jopa vaaraan, kun hänen kauttaan kanavoitiin ihmisten tunteita. En vaan pystynyt samaistumaan liian traagisia asioita kohtaavaan hahmoon. Sen sijaan pidin Niallista, joka sai tässä osassa enemmän tilaa ja Irialista, joka tosin oli pienoinen pettymys. Vaikka hän teki ikäviä tekoja, niin luulisi, että pimeyden hovin kuninkaana hän olisi ollut vielä entistä kammottavampi. Jopa kesän kuningas Keenan oli juonittelevampi kuin Irial. Pimeyden kuninkaan hahmosta olisi saanut paljon enemmän irti ja kirjailija olisi voinut kunnolla revitellä tavallaan pahan hovin hallitsijalla. Nyt hahmo jäi vähän puolitiehen muka pahikseksi, joka ei olekaan niin paha kuin olisi voinut olla.

Hoveista eniten oli esillä luonnollisesti pimeyden hovi, josta paljastui kutkuttavia tietoja. Elämä tässä hovissa ei ole yhtä auvoista kuin ensimmäisessä kirjassa esitellyssä kesän hovissa. Hovi on riitaisa ja jatkuvasti jokin taho yritti lietsoa väkivaltaa ja kapinaa ympärilleen, eikä Irialin hallitsijan asema vaikuttanut yhtä vakaalta kuin Keenanin asema kesän hovissa. Keijuhovien välinen valtapeli on vasta kunnolla alkamassa ja pimeyden hovissa väläyteltiin mahdollisuuksia sodasta. Mielenkiinnolla odotan mihin politikointi johtaa tulevissa osissa.

Kirja ei ollut yhtä hyvä kuin ensimmäinen osa, mutta kyllähän tämän luki. Teksti oli välillä sekavaa, melkein kuin tajunnanvirtaa, joka oli vuodatettu paperille. Olisin kaivannut tekstiin selkeyttä. Leslien, Irialin ja Niallin kolmiodraama oli turha. Ensin luotiin asetelmia siihen suuntaan, että Leslie valitsee jommankumman. Lopulta kumpikin miehistä antoi periksi (ja teki moraalisesti oikein näin toimiessaan). Mutta miksi vihjailla romanssin poikasesta, jos romanssia ei tulekaan?

Wicked Lovely -sarja
1. Wicked Lovely, 2007 (Ilki ihana)
2. Ink Exchange, 2008 (Sala kavala)
3. Fragile Eternity, 2009
4. Radiant Shadows, 2010
5. Darkest Mercy, 2011

Melissa Marr: Ilki ihana

Alkuperäinen teos: Wicked Lovely (2007)
WSOY, 2008, kovakantinen, 328 sivua
suomentanut Kaisa Kattelus


Ja se onkin sääntö numero 1: Älä ikinä herätä keijujen huomiota. Aislinn melkein kompastui pyrkiessään pakoon – pakoon poikaa, pakoon omaa selittämätöntä haluaan antaa periksi. Hän kompastuikin ovensuussa, kun Kalmatyttö kuiskasi: "Pakene vielä kun voit."
(s. 20)

Olin jo muutamaan kertaan vilkuillut Ilki ihanaa kirjastossa, mutta en sitten kuitenkaan vielä päätynyt lainaamaan sitä. Viime kirjastoreissulla en enää keksinyt hyvää syytä vältellä kirjaa, joten nappasin sen mukaani. Kirjastosta kotiin kantamieni kirjojen pino on yhä korkea, mutta ainahan yksi kirja sopii jonon jatkoksi ja tässä tapauksessa jopa luettavaksi ennen muita kirjoja.

Lukiolaistyttö Aislinn on nähnyt keijuja koko ikänsä, mutta hän toivoo, ettei näkisi niitä. Aislinnin näkemät keijut ovat kaukana satukirjojen kilteistä ja harmittomista keijuista. Ne ovat ilkeitä kiusantekijöitä, jotka mielellään pilailevat niiden ihmisten kustannuksella, jotka eivät voi nähdä niitä. Aislinnin on täytynyt teeskennellä, ettei hän kykene näkemään keijuja. Hän nimittäin pelkää, että jos keijut saavat tietää hänen kyvystään, ne tekisivät jotain pahaa hänelle. Yleensä keijut eivät ole kiinnittäneet tyttöön mitään huomiota, mutta yhtäkkiä ne alkavat seurata Aislinnia. Kesän kuningas, Keenan -niminen keiju on etsinyt itselleen puolisoa, kesän kuningatarta, jo satojen vuosien ajan. Keenan uskoo Aislinnin olevan oikea tyttö kuningattareksi. Aislinn itse ei haluaisi olla missään tekemisissä Keenanin tai muiden keijujen kanssa, mutta kesän kuninkaalle ei sanota niin vain ei.

Päähenkilönä Aislinn oli virkistävä poikkeus muun samantyyppisen kirjallisuuden hahmojen keskuudessa. Tyttö on ahdistunut keijujen näkemisestä, eikä heti haaveile pääsystä keijukuninkaan kuningattareksi. Itse asiassa Aislinn ei missään vaiheessa lämpene Keenanille, mutta hän näyttäisi joutuvan kuningattareksi vastoin tahtoaan. Aislinn myös uskaltaa rohkeasti sanoa Keenanille vastaan. Oli mukavaa lukea itsenäisestä ja omilla aivoillaan ajattelevasta tytöstä, joka pärjää, vaikka hänen elämässään tapahtuu suuria muutoksia. Takakansi esittelee Keenanin kammottavana ja viehättävänä. Itse vähän ihmettelin sanaa kammottava, koska en kokenut Keenania oikeastaan yhtään kammottavana. Keijukuningas osasi kyllä olla ärsyttävä, kun hän yritti saada Aislinnia kuningattarekseen.

Ilki ihanassa keijut ja ihmiset elävät rinnakkain samassa maailmassa, joskin kirjassa esiintyy viitteitä siitä, että keijuilla olisi vielä täysin oma maailmansa. Harmittavasti sitä ei kerrota, missä tuo keijujen täysin oma maailma sijaitsee. Keijuilla on lisäksi neljä hovia, kesän, talven, pimeyden ja ylhäinen hovi. Keenan on kesän kuningas, joten kirjassa on luonnollisesti eniten esillä kesän hovi, mutta muutkin hovit vilahtelevat mukana mainintoina siellä täällä. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla enemmän muistakin hoveista, mutta google-hakujen perusteella kirjaan on luvassa jatkoa ja ilmeisesti niissä paljastetaan enemmän muista keijuhoveista.

Pidin siitä, että jokaisen luvun alkuun on otettu lainaus jostakin keijuja käsittelevästä teoksesta. Kirja itsessään on aikalailla teineille suunnattua, vähän hömppää, mutta lainaukset osoittivat sen, että joskus ennen vanhaan keijuihin on oikeasti uskottu. Uteliaisuuttani hain yhtä siteerattua kirjaa netistä ja onnistuin löytämään sen, joten lainatut kirjat ovat aivan oikeita teoksia, eikä keksittyjä tai ainakin tämä yksi on.

[Keijut] ovat puoliksi ihmisiä, puoliksi henkiolentoja... Jotkut ovat hyväntahtoisia... Toiset ovat pahansuopia... sieppaavat aikuisia ihmisiä ja aiheuttavat onnettomuuksia.
A. W. Moore: The Folk-Lore of the Isle of Man (1891)
(s. 190)

Risingshadow -sivuston mukaan keijuista kertovan kirjasarjan kääntäminen on jäänyt kesken toisen osan, Sala kavalan jälkeen. Täytyypä sitten etsiä loput kirjat kirjastosta englanniksi, jos niitä löytyisi. Suosittelen tätä fantasiakirjallisuuden ystäville. Jos vampyyrit, ihmissudet ja noidat on jo koettu, niin ehkäpä keijut kiinnostaisivat.

Wicked Lovely -sarja
1. Wicked Lovely, 2007 (Ilki ihana)
2. Ink Exchange, 2008 (Sala kavala)
3. Fragile Eternity, 2009
4. Radiant Shadows, 2010
5. Darkest Mercy, 2011