perjantai 28. marraskuuta 2014

Anne Rice: Kuinka Prinsessa Ruusunen hurmataan

Alkuperäinen teos: The Claiming of Sleeping Beauty (1983)
Basam Books, 2014, pokkari, 280 sivua
suomentanut Timo Utterström


Prinssi näki vanhan hoviväen juhlapöydän ääressä. He nukkuivat pölykerroksen alla. Hämähäkinseitit peittivät heidän punakkoja, velttoja kasvojaan.
      Prinssi haukkoi henkeään, kun näki palvelusväen torkkuvan seinien vierellä riekaleiksi mädänneissä vaatteissa.
      Vanha taru oli totta. Ja pelottomana, kuten aina, Prinssi meni etsimään prinsessa Ruususta, joka epäilemättä oli kaiken ytimessä.

(s. 9)

Risingshadow-sivusto ehdotti minulla tätä kirjaa "Muita kirjoja joista saatat pitää" -linkeissään. Uteliaisuudesta klikkasin esittelyn auki. Sivustolle kirjoitetusta arviosta sai jonkinlaisen käsityksen siitä, millainen kirja on kyseessä, mutta näin jälkikäteen voin todeta, että esittely antaa liian ruusuisen kuvan kirjasta.

Kaikki tuntevat sadun prinsessa Ruususesta, joka nukkui sata vuotta. Kuinka prinsessa Ruusunen hurmataan kertoo sadun rajummalla tavalla. Minä tiesin sadusta entuudestaan vain Disneyn kiltin version, jossa prinssi antaa prinsessalle suukon ja tämä herää siihen. Kuulemma alkuperäinen versio menee niin, että prinssi herättää Ruususen hyväksikäyttämällä häntä. Tämä kirja alkaa samaisella kohtauksella. Prinssi haluaa viedä Ruususen valtakuntaansa, jossa hänestä on tarkoitus tulla prinssin palvelija. Prinssin sanasta tulee prinsessan laki, ja hänen täytyy toteuttaa mitä oudoimmatkin käskyt ja kestää siinä samalla suoranaista nöyryytystä, kuten kulkea alasti koko matka prinssin valtakuntaan.

"Eikä häpeämättömän sadomasokistinen kuvaus sorru liikaan väkivaltaisuuteen vaan pitäytyy ihastuttavassa viehkeydessä."
Näin väittää takakansi, mutta minun mielipiteeni on aivan toinen. En huomannut mitään ihastuttavaa viehkeyttä, sillä kirja on pelkkää BDSM:ia. Ei siis yhtään minua varten. Meinasin jättää lukemisen kesken moneen kertaan, mutta jatkoin aina siitä syystä, ettei minulla ole tapana jättää kirjoja kesken, vaikka ne olisivat kuinka huonoja tahansa. Ainoa hyvä asia kirjassa on helppolukuisuus. Kieli on yksinkertaista, joten jokaista sivua ei todellakaan tarvinnut lukea keskittyneesti, vaan pelkkä tekstin silmäileminen riitti. Jäin miettimään, olisinko pitänyt kirjasta ilman BDSM-aihetta. Olisin luultavasti pitänyt tätä tyhjänpäiväisenä ja tavallista huonompana harlekiinina. Nyt tämä oli lähinnä järkyttävää luettavaa.

Mitähän vielä? No, kansi oli ihan nätti, siitä plussaa. Anne Ricen tuotantoon aion tutustua, mutta ehdottomasti niihin vampyyrikirjoihin. Tulipahan yllätyksenä, että tämä kirja aloittaa Prinsessa Ruususesta kertovan trilogian. Miten aiheesta on voitu kirjoittaa jopa trilogia, eikö yksikin kirja olisi riittänyt?

5 kommenttia:

  1. Jaahas, vai että on se Anne Rice tällaistakin kirjoittanut... Piti ihan käydä googlettamassa mitä kaikkea muuta hän on kirjoittanut ;D
    Olen lähinnä lukenut häneltä vain Veren vangit, jota voin kyllä suositella:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisäsin Veren vangit lukulistalleni. Oletan että se on parempi kuin tämä kirja. :)

      Poista
  2. Jätin tämän kesken ja kerroin tutulle kirjastonhoitajalle, että tälle kirjalle pitää olla ikäraja. Kirjastonhoitaja aikoi itse lukea kirjan. Seuraavalla kerralla hän sanoi, että ei sitä voinut lukea kuin vähän alusta, se oli niin hirveä. Minusta on kurja, että Prinsessa Ruususen nimi on sotkettu tähän kirjaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä, kirjalle pitäisi laittaa ikärajoitus. Takakannen kuvauksen perusteella en odottanut, että sisältö olisi niin hirveä kuin mitä se todellisuudessa oli.

      Poista