lauantai 14. maaliskuuta 2015

J. S. Meresmaa: Mifongin mahti

Myllylahti, 2014, kovakantinen, sivumäärä 517


Fewrynn pidätti henkeä. Hän tiesi mitä oli tulossa. Näky, enne, mielenaistimus: etukäteen oli epävarmaa, mikä niistä se oli, mutta toiseen tilaan siirtymisen imu oli tunnistettavissa. Hän ei ollut varautunut kipuun, sillä ennen hän ei ollut toisten kipua aistinut. Fewrynn kavahti istumaan. Hän puristi kädellä vasenta kylkeään. Kasvot häilähtivät hänen mielessään, mutta ääni oli vaisu, väsymyksestä ja kivusta ohut. Se lausui hänen nimensä, ja Fewrynn ymmärsi, miksi tunsi kivun.
(s. 211)

Silloin kun Mifongin mahti ilmestyi syksyllä, ajattelin lukea sen mahdollisimman nopeasti. Kuitenkin unohdin koko kirjan aina siihen asti, kunnes näin sen kirjastossa. Täytyy tunnustaa, etten heti muistanut edellisen osan tapahtua ja olin hieman hukassa, että missä mentiin, mutta onneksi muisti palasi vähitellen.

Mifongin mahdissa edellisen osan tapahtumista on kulunut useampi vuosi. Myös kesken kirjan tapahtuu muutaman vuoden aikahyppy. Alussa Ardis elää pantterikansan laaksossa rauhaisaa elämää lastensa ja miehensä Connailin kanssa. Kun kaksoset Ciaran ja Fewrynn täyttävät kaksitoista vuotta, heidän elämänsä muuttuu kertaheitolla. Ciaran lähtee äitinsä synnyinseudulle kaukaiseen Merontesiin, sillä hänestä on määrä tulla kaupungin uusi kuningas. Merontesissa Ciaran saa huomata, ettei ole helppoa olla kuningas. Kaupunkia koittelee kirous ja hänen päänsä menoksi on juonittu salaliitto, jonka tarkoituksena on nostaa valtaistuimelle kansan valitsema kuningas. Fewrynn jää laaksoon harjoittelemaan magiansa hallitsemista, mutta helppo ei ole hänenkään osansa. Lapsesta asti vaivanneet painajaiset eivät jätä tyttöä rauhaan, ja lähipiiri pitää häntä yhä pikkutyttönä. Vahingossa tapahtunut Ardisin ajatustenluku se vasta aiheuttaakin hämmennystä.

Olin hämmentynyt aloittaessani kirjan lukemisen. Kahdesta aikaisemmasta osasta tutut hahmot olivat jääneet sivuhahmoiksi uuden sukupolven astuttua esiin. Tuntui kummalliselta lukea Ardisin lapsista, kun odotin jatkuvasti, että nainen itse olisi isommassa roolissa. Mitä pidemmälle kirja eteni, sitä paremmalta kirjailijan ratkaisu tuntui. Kaksosilla oli paljon annettavaa tarinan kannalta, ja ennen kaikkea heidän elämästään oli mielenkiintoista lukea. Fewrynnin ja Ciaranin asiat jäivät tässä osassa kiintoisaan kohtaan. Toisilleen hyvin läheiset kaksoset tavallaan kääntyivät toisiaan vastaan, mutta millaisiksi heidän välinsä muuttuvat tästä eteenpäin?

Uuden sukupolven myötä tarinan aikana esiteltiin luonnollisesti myös uusia sivuhahmoja vanhojen tuttujen lisäksi. Jäin pohtimaan Fewrynnin ja Ciaranin pikkusisaren Pyonin roolia seuraavassa kirjassa. Jos hänen sisarensa on mifonkien sukua ja veli kuningas, niin voisi olettaa, että hänellekin on varattuna jotain suurempaa kuin tavallisen kaduntallaajan osa. Sen saa selville sitten seuraavan osan ilmestyttyä. Edellisen osan katupoika Moharista oli tullut osa Ardisin perhettä, joten vaisto siitä, että hahmosta kuullaan vielä, osui oikeaan. Merontesin huilunsoittajasta, Bronnhildista, en voi sanoa pitäneeni, mutta toisaalta hahmon osuudet toivat vaihtelua tarinaan.

Kirjassa oli sopivasti juonenkäänteitä, jokaisen kiinnostusta varten vähän jotakin. Ciaranin osuudet tarjosivat jonkin verran hovijuonittelua, mutta myös kuvan siitä, kuinka yksin kuningaskin voi olla, vaikka ympärillä olisi jatkuvasti palvelijoita. Fewrynnin osuuksissa mifongit tulivat entistä tutummiksi, vaikka edelleen ajatuksissa pyörii niihin liittyviä kysymyksiä. Fewrynnin kyvyt magian saralla olivat mielenkiintoinen lisä, ja niiden kohdalla tuntui siltä, ettei kaikkea olla vielä koettu. Vaikuttaisi siltä, että hahmolla on rahkeita vielä enempäänkin.

Pidin kirjasta ja innolla jo odotan seuraavaa osaa, jonka pitäisi ilmestyä syksyllä. Kirjailija on onnistunut luomaan persoonallisen fantasiamaailman. Ehkäpä kuitenkin kaikkein parasta kirjoissa on se, ettei juonenkäänteitä pysty arvaamaan ennalta tai ainakin omalla kohdallani se on vaikeaa. Tämähän on tietysti vain hyvä asia, sillä näin yllätyksellisyys säilyy loppuun asti.

Mifonki-sarja
Mifongin perintö 2012
Mifongin aika 2013
Mifongin mahti 2014

2 kommenttia:

  1. http://hannabellankirjallisuusblogi.blogspot.fi/ < Pidän kirjallisuusblogia nykyään tuossa osoitteessa, omalla nimelläni. :)

    - "Barocco"

    VastaaPoista