sunnuntai 6. syyskuuta 2015

J. M. Synge: Aransaaret

Alkuperäinen teos: The Aran Islands (1907)
Basam Books, 2009, pehmeäkantinen, 169 sivua
suomentanut Heikki Salojärvi



Aamu oli kaunis ja tuntui lupaavan sellaista yllättävän tuuletonta selkeää päivää, joita nähdään toisinaan alkutalvella ennen sadetta. Ensimmäisestä valonpilkahduksesta saakka taivas oli valkoisten pilvien peitossa ja rauha niin täydellinen, että jokainen ääni tuntui vain leijuvan merenlahden hiljaisuudessa. Sinisiä savuvanoja kohoili kiemurrellen kylän ylle ja kauempana taivaanrantaa roikkui matalalla raskaiden sadepilvien repaleita. Me lähdimme varhain liikkeelle, ja vaikka meri näytti kaukaa rauhalliselta, me jouduimme pian melkoisiin lounaasta vyöryviin maininkeihin.
(s. 116)

Menen usein kirjastoon valmiin lainattavien kirjojen listan kanssa ja tarkoitus olisi poistua ainoastaan ne kirjat mukana. Yhtä usein jään kuljeksimaan hyllyjen välissä etsiäkseni mielenkiintoista luettavaa. J. M. Syngen Aransaaret löytyi tällaisen kuljeksimisen jälkeen. Kirjan takakansi herätti kiinnostuksen, joten pakkohan se oli lainata, vaikkei tarkoitus ollutkaan.

Irlantilainen kirjailija J. M. Synge matkasi maanmiehensä Yeatsin kehotuksesta Aransaarille kuvaamaan saarelaisten elämää. Yeatsin sanoin samanlaista elämää ei ollut vielä koskaan kuvattu. Synge vietti saarilla yhteensä viisi kesää, mutta kirja perustuu neljän ensimmäisen kesän kokemuksiin. Hän tarkkaili saaren oloja ja elämää, keskusteli saarelaisten kanssa, kuunteli ja kirjoitti muistiin heidän kertomiaan tarinoita ja ystävystyi paikallisten kanssa. Syngestä tuli aikanaan yksi Irlannin kansallisnäytelmäkirjailijoista. Suurimman innoituksen tuotantoonsa hän sai juuri Aransaarista.

Aransaarten saariryhmä koostuu kolmesta saaresta, jotka ovat Inishmore, Inishmaan ja Inisheer. Näistä Inishmore on suurin ja se tunnettiin ennen nimellä Aranmor. Synge vaikuttui saarten maisemista ja hän kuvaa niitä kauniisti. Saarilla riittää avaraa, karun kaunista luontoa, vihreyttä, jyrkkiä kallioita ja kaiken ympäröi petollinen meri, joka niin usein myrskyn aikaan vie kalastajat mukanaan. Maisemien lisäksi Synge kirjoitti paikallisten tavoista ja uskomuksista, yksinkertaisesti elämästä. Vieraillessaan saarilla Synge osallistui paikallisten arkeen, juhliin ja jopa hautajaisiin.

Elämä Aransaarilla on Syngen kuvailun mukaan kovaa. Saarelaiset ovat vaatimattomia, mutta samalla he ovat aidon vilpittömiä. He ottavat vierailijan vastaan, tarjoavat tälle yösijan kotoaan, esittelevät saaria ja kertovat tarinoita. Muuhun maailmaan verrattuna saarelaiset tuntuvat elävän täysin omanlaistaan elämää. Pappi soudetaan paikalle pitämään messua, mutta pakanallinen usko ei ole kadonnut minnekään saarelaisten keskuudessa. Ihmeitä selitetään uskomuksilla ja jokainen uskoo keijuihin, joiden kanssa on parasta pitää varansa. Syngekin saa kuulla tarinoita keijujen mukaan lähteneistä ihmisistä. Tarinasta riippuen he onnistuvat jollain konstilla palaamaan entiseen elämäänsä tai sitten he lähtevät lopullisesti keijujen matkaan.

Yhtä pääroolia kirjassa näyttelee meri, jonka armoilla saarelaiset elävät. Paikalliset saavat elantonsa meren antimista, mutta varsinkin miesten elämä voi koska tahansa päättyä kalastusreissun aikana myrskyisissä aalloissa. Vaikka saarilla puhutaan iirin lisäksi englantia, moni ei ole koskaan käynyt mantereen puolella. On helpompaa jäädä kotiin tuttuihin maisemiin kuin lähteä kohti tuntematonta. Synge tuntuu aikalailla ihannoivan saarelaisten elämäntapaa, johon nykyaika (kirjassa 1800-luvun loppu ja 1900-luvun alku) ei ole juuri vaikuttanut.

Olen vaikuttunut lukemastani. Aransaaret välittää kiintoisan kuvan suljetusta paikasta, jonka asukkaat elävät melkeinpä irrallaan muusta maailmasta. Maisemat joissa he asuvat kuulostavat henkeäsalpaavan upeilta. Netin aikakaudella ei onneksi tarvitse jäädä mielikuvan varaan, sillä myös kuvahaun perusteella Aransaarten maisemat ovat uskomattomia. Syngen aikalaiskuvaus kertoo tietysti vain yhdestä ajasta, mutta kuvaus teki niin lähtemättömän vaikutuksen, että sen houkuttelemana haluaisin nähdä Aransaaret omin silmin.

Osallistun Aransaarilla I spy challenge -lukuhaasteeseen.

2 kommenttia:

  1. Aransaaret meni minullakin heittämällä listalle, johon keräilen paikkoja jotka haluaisin vielä joskus nähdä. Karut maisemat viehättävät ja Aransaarissa oli sitä jotain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hengenheimolaisia siis ollaan, sillä minuakin viehättävät karut maisemat ja juuri luonnon karu kauneus vetoaa Aransaarissa. Täytyykin käydä lukemassa postauksesi tästä kirjasta.

      Poista