J. R. R. Tolkien: Húrinin lasten tarina

Alkuperäinen teos: The Children of Húrin (julkaistu 2007)
Toimittanut: Christopher Tolkien
WSOY, 2007, kovakantinen, sivumäärä 320

"Istu siinä", sanoi Morgoth, "ja katso kuinka pahuus ja epätoivo käy niiden kimppuun, jotka olet antanut käsiini. Sillä sinä olet rohjennut pilkata minua ja olet epäillyt Melkorin, Ardan kohtaloiden herran mahtia. Sen tähden saat nähdä minun silmilläni ja minun korvillani kuulla, eikä mikään jää sinulta salaan."
(s. 65)

Olen lukenut Taru Sormusten Herrasta -trilogian yläasteikäisenä, jolloin pidin kirjaa aivan liian paksuna tiiliskivenä ja sen takia hankalana lukea, vaikka itse tarina olikin mieleenjäävä. Lainasin Húrinin lasten tarinan jokin aika sitten kirjastosta hetken mielijohteesta. Satuin näkemään kirjan hyllyssä ja päätin, että voisin lukea kirjailijan muuta Keski-Maahan sijoittuvaa tuotantoa.

Húrinin lasten tarina vie lukijan menneisyyteen Keski-Maan esiaikojen haltioiden ja ihmisten historiaan. Tapahtumat toteutuvat tuhansia vuosia ennen Taru Sormusten Herrasta -trilogian aikaa. Morgoth langettaa kirouksen häntä pilkanneen Húrinin ja tämän perheen ylle. Tästä hetkestä koko tarina lähtee liikkeelle. Húrinin lapset Túrin ja Niënor joutuvat kirouksen vaikutuksen piiriin, eivätkä pysty pakenemaan sen määräämää kohtaloa. Pääasiassa kirja keskittyy Túriniin, joka nuorena pakenee Morgothia. Húrinin pojasta varttuu aikuinen haltioiden parissa, jossa hän kasvaa hyväksi sotilaaksi, mutta luonteeltaan kovin ylpeäksi. Erään välikohtauksen takia Túrin joutuu lähtemään ja liittyy kohtaamansa lainsuojattomien joukkoon, jonka jälkeen tarina etenee kohti traagista loppuaan.

Húrinin perheen ylle langetettu kirous teki heidän elämästään synkän ja kurjan. Kirjan takakannessa kuvaillaan osuvasti: tummasävyinen, jylhä tarina. Eniten kaiken pyörteisiin joutuu Túrin, jonka elämä näyttää pääasiassa synkältä. Hahmona Túrin aiheutti ristiriitaisia tunteita; toisaalta tunsin sääliä kaikesta siitä, mitä hän joutui kestämään, mutta toisaalta taas ajattelin, että hänen oma ylpeytensä ja äkkipikaisuutensa oikein yllyttivät häntä tummemmalle tielle elämässä. Kirouksesta maksetaan kova hinta, joka ajaa kirjaimellisesti Húrinin perheen tuhoon. Takakannen lupailemat yhteydet Kalevalan Kullervo-taruun tulivat selkeästi esille. Muistelinkin ennen lukemista, että vaikka en ollut tätä teosta aiemmin lukenut, niin olin kuullut, että Tolkien oli saanut Kullervosta inspiraatiota.

En ole mikään fanaattinen Tolkien-fani, joten välillä vaikealtakin kuulostavat paikan tai henkilöiden nimet eivät pysy muistissani. Sen takia olikin helpotus huomata, että tämä teos sisältää itse tarinan lisäksi runsaasti muuta asiaan liittyvää materiaalia. Löytyy niin alkusanat, esipuhe, ääntämisohjeet kuin myös sukupuut, nimiluettelo, kappaleet tekstin rakenteesta ja Suurten kertomusten syntyhistoriasta sekä aivan kirjan lopussa kartta tapahtumapaikoista. Erityisesti alkusanat ja esipuhe olivat valaisevia ennen tarinan lukemista, pääsi tavallaan jo valmiiksi sisään tapahtumiin ilman, että oli lukenut niistä itsestään vielä yhtikäs mitään. Nimiluettelo oli myös tarpeellinen, vaikka on hieman lukukokemusta häiritsevää, jos joutuu koko ajan keskeyttämään lukemisen ja selaamaan kirjan loppuun, jotta voisi tarkistaa, kenestä tai mistä paikasta nyt oli kyse.

Tätä postausta kirjoittaessani selasin samalla kirjasta käytyjä nettikeskusteluja. Sain sen käsityksen, että ilmeisesti olisi pitänyt olla Silmarillion luettuna, jotta tähän teokseen olisi päässyt kunnolla mukaan tai hahmottanut teoksen tapahtumat oikein. Voi olla, että menetin jotain hienouksia tarinasta, koska en ole Silmarillionia lukenut, mutta en koe sen häirinneen lukukokemustani. Pidin tarinasta, joka oli koskettava, eikä varmasti jätä ketään ilman mielipiteitä. Suosittelen siis kaikille, joita vähänkin Tolkienin tuotanto kiinnostaa. Mainitsen vielä lopuksi, että Alan Leen kuvitukset toivat hienon lisän kirjaan.

Patricia A. McKillip: Unohdettu Ombria

Alkuperäinen teos: Ombria in Shadow (2002)
Karisto, 2006, kovakantinen, sivumäärä 288

Mag tunsi itsensä hitaaksi, sumeaksi ja suuren kaupungin äänteen piinaamaksi, eikä hän nähnyt Faeyn kohotettua kättä tai tuntenut läimäystä. Hän lennähti sen voimasta, päätyi istumaan seinää vasten ja tuijotti eteensä kuin räsynukke, silmät suurina ja täyteen ahdettuna. Faey, jonka täytyi ryhtyä töihin uudestaan ja ilman huumaantuneen vahakaisensa apua, sanoi säälin ja vimman sekaisella äänellä: "Sitä ei kestä kuin kolme päivää."
      Mutta jokin siitä vaikutti vielä vuosienkin jälkeen.
(s. 24)

Ombrian kaupunkia uhkaa pimeys. Hallitsija makaa kuolinvuoteellaan ja hänen perijänsä Kyel on vasta pieni lapsi. Hallitsijan rakastajar Lydea on ajettu ulos kaduille, joilla hänen ei uskota selviävän aamuun asti. Myös pikkuisen kruununperijän kohtalo näyttää ennalta määrätyltä. Kaiken takana on ikivanha valtiatar Musta Helmi, Kyelin isotäti, joka on juoninut valtaannousuaan jo aikoja, eikä anna pienen lapsen tulla tielleen. Kruunun tavoittelusta piittaamaton Kyelin äpäräserkku Ducon kuluttaa aikansa kaupungin kaduilla piirtämässä sen rapistuneita ja unelmia ja painajaisia. Samaan aikaan toisaalla Ombrian kaupungin alla varjomaailmassa Faey -niminen noita tekee taikojaan yhdessä vahakaisensa kanssa. Pian kaupungin ja varjomaailmaan kohtalot liittyvät toisiinsa.

Löysin tämän kirjan kirjastosta, jossa kiinnitin huomioni ensimmäiseksi kirjan kauniisiin kansiin. Mielestäni teoksen kannet eivät ole aivan tavalliset lajityypin kannet. Kansikuvaa katsoessa tulee mieleen enemmänkin satukirjan kansi kuin fantasia, mutta joka tapauksessa kuva on kaunis kuin maalaus.

Tämä kirja on täynnä mielenkiintoisia hahmoja. En voi yhtäkään hahmoa nimetä jollain tavalla heikommaksi, jonka tekemisistä ei olisi niin välittänyt lukea. Kaikki hahmot tuntuivat tuovan oman osansa tarinaan ja sopivat osiinsa. Menehtyneen ruhtinaan ex-rakastajar Lydea, joka on alunperin kapakkapiika, joutuu kadulle palatsista ja samalla myös päättämään, mihin ryhtyy palatsissa vietettyjen vuosien jälkeen. Tulevan hallitsijan äpäräserkku Ducon on levoton vaeltelija, jolla on kyky nähdä varjomaailman puolelle. Hänen piirrustuksensa saavat aiheen siitä toisesta maailmasta, jonka olemassaolosta kaikki eivät edes tiedä. Duconin syntyperä on arvoitus, sillä hänen isästään ei ole kenelläkään mitään tietoa. Faey-noita asuu varjomaailmassa Ombrian alla ja hän tuntuu näkevän joka puolelle molemmissa kaupungeissa. Taikoineen ja kaupankäynteineen loitsuista Faey oli mielestäni yksi kiinnostavimmista hahmoista. Noidan apulainen Mag, jota Faey itse kutsuu vahakaisekseen, omaa loputtomasti uteliaisuutta, eikä epäröi puuttua asioihin, joihin haluaa muutosta. Suuri paha on valtiatar Musta Helmi, joka on ollut olemassa kauemmin kuin kukaan jaksaa muistaa ja joka on valmis tekemään mitä tahansa noustakseen valtaan.

Kuulun niihin lukijoihin, jotka nauttivat asioiden kuvailusta ja sitähän tässä teoksessa riitti melkein äärirajoille asti. Kieli on runsasta ja asioita ja erityisesti paikkoja maailmojen risteyskohdissa kuvailtiin kauniisti. Yksityiskohdilla oli osansa juonessa, esimerkiksi Magin vaatetusta kuvailtaessa oli selvää, että noidan vahakaisena hän osasi naamioitua sopivalla asulla tavallisten ihmisten joukkoon. Miljöönä Ombrian kaupunki sai taianomaisia piirteitä; epämääräisillä kujilla saattaakin olla sisäänkäynti maanalaiseen alamaailmaan, kaupungin alla ylipäätänsä sijaitsee aivan toinen maailma, josta vain harva on tietoinen. Ombria itsessään oli vaikuttava ja merkittävä osa juonta. Kaupungissa riittää salaisuuksia ja salamyhkäisiä paikkoja, eikä kaikkea kerrota suoraan. Lukijan kuviteltaviin jätettiin välillä aika paljonkin asioita.

Pidin kirjasta todella paljon ja olen suorastaan lumoutunut siitä. Ensi kirjastoreissulla täytyykin sitten katsoa kirjailijan muita teoksia. Lukiessani uppouduin täysin Ombrian salaperäiseen maailmaan. Kirjoitustyyli on hienoa, suorastaan upeaa, se pitää lukijan otteessaan, eikä kirjaa malttaisi lopettaa, kun sen on aloittanut kerran. Tällä kertaa oli kuitenkin hyvä pitää pidempiäkin taukoja lukemisessa. Unohdettu Ombria on kirja, jonka voi lukea kerralla lävitse, mutta silloin todennäköisesti jokin tarinan yksityiskohtainen hienous jää huomaamatta. Luin suunnilleen yhden kappaleen päivässä, jolloin huomasin olevani ajatuksen tasolla enemmän mukana kirjan maailmassa sitä lukiessani. Tässä kirjassa ei kerrota suoraan, jos haluaa saada jotain syvällisempää irti, niin lukiessa täytyy keskittyä.

Tunnustus & lukuhaaste

Kingiä, kahvia ja empatiaa -blogin Irene haastoi minut 11 asiaa ja kysymystä -haasteeseen. Sain saman haasteen aivan hiljattain, joten päädyin sellaiseen tulokseen, että tällä kertaa jätän 11 asiaa kertomatta, mutta vastaan toki saamiini kysymyksiin. Jos jotakuta sattuisi kiinnostamaan, niin ne 11 asiaa minusta voi käydä lukemassa tästä postauksesta.

Vastaukseni kiperän hauskoihin kysymyksiin:

1. Kuka tai mikä luulet olleesi edellisessä elämässäsi?
- Itsenäinen ja oppinut nainen viktoriaanisella ajalla. Olisin uhmannut aikakauden soveliaisuuskäsityksiä mm. yrittämällä vaikuttaa asioihin, joihin tarvittiin muutosta ja jotka olivat miesten päättämiä.

2. Mitä kieltä haluaisit osata puhua sujuvasti?
- Italiaa ja jos saa vastata useamminkin kielen niin myös ranskaa.

3. Kumpi oli ennemmin, muna vai kana?
- Vaikea vastata... no, vastaan muna.

4. Jos Willy Wonka kutsuisi sinut viikoksi karkkitehtaaseen, menisitkö?
- Taitaisin mennä, vaikka ehkä ensin harkitsisin asiaa.

5. Minkä kirjan kansikuvilla tapetoisit olohuoneesi?
- En välttämättä tapetoisi minkään kirjan kansikuvilla, mutta voisin laittaa tauluksi aika monenkin kirjan kansikuvat.

6. Ovatko oranssiin pukeutujat sinusta hulluja? Miksi?
- Siinä mielessä ovat, että en itse pukeutuisi oranssiin, mutta sehän on makuasia, jotka tykkäävät ja joillekin oranssi sopii.

7. Jos jokin elokuva voisi siepata sinut maailmaansa, minkä elokuvan valitsisit?
- Liisa Ihmemaassa, vaikka pidänkin siitä enemmän kirjana. Sitten jos pitää valita piirretyn ja Tim Burtonin version välillä, niin vastaus on Burtonin versio.

8. Mikä ominaisuus tekee kirjailijasta hyvän? Entä huonon?
- Hyvän: tarina pysyy kasassa ja lukijana siihen pystyy uppoutumaan mukaan. Lisäksi jotain omanlaista piirrettä pitäisi pystyä tuomaan tarinaan, jotta se erottuu muista samankaltaisista edukseen. Huonon: kirjassa tapahtuu aivan liikaa, tarina lähtee ties kuinka pitkille harhateille ja pääaihekin unohtuu siinä samalla.

9. Jos tulisi zombiapokalypsi, mikä olisi sinun vahvuutesi zombeja vastaan?
- Apua :D Tota noin... olisin hyvä piiloutumaan?

10. Mikä oli lempipiirrettysi mukulana?
- Muumit tietysti!

11. Elääkö Elvis, ja jos niin, missä?
- Ainakin monien ihmisten ajatuksissa.


Kun kerran olen päässyt alkuun lukuhaasteisiin osallistumisessa, en yksinkertaisesti voinut vastustaa vielä kolmatta eteen tullutta haastetta, nimittäin Kirjasähkökäyrä -blogin Lukuiloa kukkien keskellä -haastetta. Tarkoituksena on lukea tämän vuoden aikana kirjoja, joiden nimissä on kukka tai jonkin kukan nimi.

Saavutukset ja tarvittavat kirjamäärät:

* Juhannusruusu - yli 5 kirjaa
* Kielo - 5 kirjaa
* Päivänkakkara - 4 kirjaa
* Leinikki - 3 kirjaa
* Voikukka - 2 kirjaa
* Ohdake - 1 kirja


Lukulistaa varten ensimmäisenä tulee mieleen Umberto Econ Ruusun nimi. Katsotaan, miten tämä haaste lähtee käyntiin osaltani. Luettavat määrät ovat onneksi pieniä, joten juhannusruusuun asti voi päästä, kunhan ehtii ja jaksaa lukea myös näitä tähän haasteeseen sopivia kirjoja.

Kajsa Ingemarsson: Keltaisten sitruunoiden ravintola

Alkuperäinen teos: Små citroner gula (2004)
Otava, 2007, kovakantinen, sivumäärä 350

Agnes nolostui hieman. Ruokalistojen suunnitteleminen ei ollut koskaan kuulunut hänen tehtäviinsä, se oli keittiöpäällikön ja kokkien työtä, mutta joskus hän ei voinut olla vinkkaamatta ruokalajeista. Hän oli kiinnostunut ruoasta, kokkasi usein itse ja kokeili mielellään uutta. Joskus tulos oli varsin onnistunut. Joskus vähemmän onnistunut. Itse asiassa useamman kerran hänen suunnittelemansa ruoka oli päätynyt ruokalistalle hieman muokattuna. Jossakin vaiheessa hän oli jopa harkinnut kokiksi ryhtymistä, mutta keittiötyö oli niin raskasta ja kuluttavaa, että hän oli päättänyt unohtaa sen.
(s. 79)

Agnesilla on hieno työ gourmet-ravintolan hovimestarina, kunnes hänen esimiehensä vie lähentelynsä astetta aiempaa huomattavasti pidemmälle. Etsiessään uutta työtä Agnes tapaa entisen työkaverinsa, joka on perustamassa omaa ravintolaa, eikä hänen tarvitse pohtia tältä saamaansa työtarjousta kauaa. Saadessaan mahdollisuuden vaikuttaa ravintolan sisustukseen ja ruokalistaan Agnesilla on yhtäkkiä selvä visio mielessään: Välimeren sävyjä, turkoosia, sitruunoita niin pöydillä kuin myös ikkunoissa, tomaatinpunaista, puupöydät, scampeja sahramikastikkeessa, timjamilla maustettuja lihavartaita, grillattua tonnikalaa… Ravintolamaailmassa pätevät kuitenkin omat sääntönsä, kuten Agnes ennestään tietää. Yhden yön seuralaisen, jota ei enää haluaisi muistella, saattaa löytää samasta työpaikasta kanssaan, paras ystävä voi viihtyä liian hyvin baaritiskin edessä ja kuka tahansa asiakkaista voi olla ravintolakriitikko, johon olisi tehtävä mahdollisimman hyvä vaikutus.

Kirjan päähenkilö on kolmekymppinen tukholmalaistunut Agnes, joka työskentelee ravintola-alalla. Heti kirjan alussa Agnesin elämä muuttuu hänen saatuaan potkut. Suhderintamalla ei myöskään suju kovin kaksisesti. Pohjamutiin vajoamisen jälkeen Agnes kuitenkin kerää itsensä ja tavoittelee valoisampaa tulevaisuutta. Hahmona hän on varsin tavallinen ihminen, joka joutuu kohtaamaan niitä maija meikäläisenkin elämässä silloin tällöin vastaan tulevia kurjempia tilanteita. Hahmo on siis sopivan samaistuttava, mutta valitettavasti väritön. Enemmän mieleeni jäi Agnesin paras ystävä Lussan, joka ehtii kiinteistönvälittäjänä toimisen lomassa bilettämään vaikka koko yön aamun asti. Jos tämän hahmon itsevarmuudesta olisi edes jokunen osa siirtynyt päähenkilöön, niin Agnesille olisi saatu luonnetta kerta heitolla enemmän. Sympatiapisteet keräsivät Agnesin puutarhanhoitoon hurahtaneet vanhemmat, jotka intoilivat omista puutarha-aiheisista nettisivuista. Lukiessani tulin hyvälle tuulelle jo siitä pelkästä innostuksesta, joka heillä oli puutarhaansa kohtaan, vaikka en mikään viherpeukalo olekaan.

Tässä kirjassa tunnelma oli kohdallaan, ainakin suurimman osan ajasta. Romantiikkaa ja huumoria on mukana sopivasti. No, tietysti juoni on jokseenkin ennalta-arvattava, mutta en antanut sen häiritä omaa lukukokemustani. Ravintolan perustamisesta ja sen eteen tehtävästä työstä oli mielenkiintoista lukea. Omakohtaisten kokemuksien kautta samaistuin jossain määrin kirjan kuvaan ravintola-alan kulisseista. En ole työskennellyt ruokaravintolassa, kuten Agnes, mutta tiedän sen paineen, mikä tarjoilijoilla on, kun illasta pitäisi pystyä loihtimaan asiakkaille miellyttävä, vaikka asiat eivät aina sujuisi niin kuin olisi alunperin suunnitellut. Lisäksi Välimeren alueen keittiö sai minut innostumaan. Jos vaikka viimeinkin hankkisin sen keittokirjan, jota suunnittelin jo viime kesänä luettuani Napolilaisen naimakaupan?

Kirjan takakansi luonnehtii kirjaa sitruunankeltaiseksi piristysruiskeeksi ja sellaiseksi tämä myös osoittautui. Tapahtumiin mahtuu ikävämpiäkin asioita, mutta teos on silti hyväntuulinen. En kuitenkaan sanoisi, että tämä on siitä pahimmasta päästä aivot narikkaan -lukemista, sellaista kevyttä enemmän tai vähemmän hömppää luettavaa. Mielestäni tämä on jotakin enemmän kuin sitä kaikista hattaraisinta hömppää, vaikka mukaan mahtuu myös kliseisiä ihmissuhdepulmia. Aloitettuani lukemisen en olisi malttanut keskeyttää sitä millään. Viihdyin kirjan parissa ja yksinkertaisesti pidin siitä.

Lukuhaaste: Kiinteistöhaaste

Le Masque Rouge -blogissa esitelty Kiinteistöhaaste kuulosti sen verran koukuttavalta, että päätin osallistua 1800-luvun kirjat -haasteen lisäksi myös siihen. Haasteen idea on yksinkertainen: tehtävänä on lukea kirjoja, joiden miljöönä on vahvasti jokin rakennus. Tässäkin haasteessa kerätään saavutuksia, mitä enemmän kirjoja luet, sitä hienomman rakennuksen olet saavuttanut.

Saavutukset ja niihin tarvittavat kirjamäärät:

* Linna - 16 kirjaa
* Kartano - 10 kirjaa
* Huvila - 8 kirjaa
* Mökki - 4 kirjaa
* Lato - 1 kirja


Lukulistallani tällä hetkellä:
* Joanne Harris - Pieni suklaapuoti
* Kate Morton - Paluu Rivertoniin
* John Boyne - Tarkoin vartioitu talo
* L. M. Montgomery - Annan nuoruusvuodet ja muitakin Anna-kirjoja, mutta koska haasteen suorittaminen tuntuisi hieman liian helpolta, jos laskisin esimerkiksi kahdesta ensimmäisestä kirjasta Vihervaaran merkittäväksi rakennukseksi ja kolmannesta tyttöjen opiskeluasunnon, päätin että kuinka monta Annaa sitten tämän vuoden aikana luenkin, lasken osallistuvani tähän haasteeseen vain yhdellä Anna-kirjalla

Tämän haasteen kohdalla päätin, etten lähtisi siitä, mistä aita on matalin eli ladosta. Tavoittelen ainakin mökkiä, mutta saa nähdä, kuinka tässä vielä tulee käymään.

11 asiaa ja kysymystä -haaste & tunnustus

Sain Matkalla Mikä-Mikä-Maahan -blogista haasteen, joka on samalla ensimmäinen blogilleni annettu haaste/tunnustus. Kiitos paljon Annalle haasteesta! :)

Tämän pienen palkinnon tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä joilla on alle 200 lukijaa.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa jolla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista

11 asiaa itsestäni:

1. Olen enemmän koira- kuin kissaihminen.

2. Tykkään ompelemisesta ja neulomisesta, mutta sen sijaan virkkaus ei ole yhtään minun juttuni.

3. Seuraan mielelläni taitoluistelua televisiosta, vaikka minulla ei ole lajiin minkäänlaisia yhteyksiä. En esimerkiksi tunne ketään, joka harrastaisi sitä, enkä itse ole mitenkään hyvä luistelemaan.

4. Minulla on tapana jännittää joitakin asioita ihan hirveästi etukäteen, vaikka tiedän, ettei niitä ole mitään syytä jännittää.

5. Uusien ihmisten seurassa olen mieluummin sivustatarkkailijana kuin huomion keskipisteenä...

6. ...mutta tuttujen kanssa voisin olla äänessä melkein taukoamatta.

7. Kun luin ala-asteikäisenä ensimmäisen kerran Harry Potter ja salaisuuksien kammion, pidin kirjaa niin pelottavana, etten halunnut lukea sitä enää ikinä uudestaan. Nykyään se taitaa olla yksi suosikki-Pottereistani.

8. Suhtaudun hyvin kriittisesti kirjojen pohjalta tehtyihin elokuviin, varsinkin jos olen pitänyt kirjasta.

9. Jos kirjaston kirja, jonka haluaisin lainata, on jollakulla lainassa, jään mieluummin odottelemaan, että se palautuu hyllyyn kuin että varaisin sen.

10. Voisin olla karkkilakossa ties kuinka kauan, kunhan suklaa ainakin silloin tällöin sallittaisiin.

11. Suosikki sarjojani televisiosta ovat Downton Abbeyn kaltaiset historialliset sarjat.

Vastaukset saamiini kysymyksiin:

1. Mitä sinun tekisi mieli syödä juuri nyt?
- Tummasuklaa kelpaa aina. :)

2. Ranta- vai kaupunkiloma?
- Kaupunkiloma ehdottomasti. Ihoni palaa auringossa sen verran herkästi, että rantaloma ei houkuttele.

3. Mielenkiintoisin asia, jonka olet oppinut tänä vuonna?
- Luultavasti se, että jos haluan muutoksia elämääni, niin ei pidä jäädä odottelemaan, että joku tulee ja tekee muutokset puolestani. Täytyy itse tarttua tilaisuuteen.

4. Mitä kirjaa et mistään nimessä suosittelisi ystävällesi? Miksi?
- Jotakin sellaista, mistä en ole itse pitänyt. Tuntuisi vaikealta suositella epämiellyttävää kirjaa ylipäätään kenellekään.

5. Minkä kirjan toivoisit kaikkien maailman ihmisten lukevan?
- Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuva on mielestäni herättävä teos siitä, mitä tapahtuu, kun hakee elämältä ainoastaan nautintoja ja kauneutta ja unohtaa samalla eettisyyden.

6. Mitä bloggaaminen sinulle merkitsee?
- Bloggaaminen on mukava harrastus ja tapa vaihtaa ajatuksia muiden kanssa lukemistani kirjoista. Tietty kirja ei aina puhuttele kaikkia samalla tavalla, joten on mielenkiintoista lukea, mitä muut ovat mieltä jostain kirjasta. Olen iloinen, jos joku on poiminut blogistani lukuvinkkejä. Etsin jatkuvasti muiden blogeista kirjoja, joita voisin lukea. Lisäksi kirjaesittelyjen kirjoittaminen blogiin on saanut minut enemmän pohtimaan lukemaani kirjaa.

7. Mikä on lempivärisi ja miksi?
- Vihreä. Perusteluita en oikein osaa kertoa, lempivärini on vuosien varrella vaihdellut keltaisesta sinisen kautta punaiseen, mutta viime ajat vihreä on ollut selkeä ykkösväri.

8. Jos et olisikaan juuri siinä ammatissa kuin olet/ opiskelisi sitä alaa kuin opiskelet, mitä voisit tehdä sen sijasta?
- Yksi kouluaikojen suosikkiaineeni, saksa on ruvennut taas kiinnostamaan enemmän. Haluaisin opiskella sitä.

10. Minkälaisessa talossa tai asunnossa asut?
- Kerrostalossa.

11. Jos vain taivas olisi rajana ja rahaa kuin roskaa, minkälaisessa asumuksessa mieluiten asuisit? (yksityiskohdat ja mielikuvituksen käyttö plussaa!)
- Minulla on oikeastaan kaksi vaihtoehtoa unelmien talokseni. Ensimmäinen: kivinen talo Italian maaseudulla. Ikkunoita koristaisivat ikkunaluukut ja seiniä pitkin menisi villiviini tai jokin muu köynnöskasvi. Luonnollisesti pihalla olisi runsas puutarha, jonne haluaisin ainakin unikoita kasvamaan. Toinen vaihtoehto on sitten tyypillinen vanhanaikainen brittiläinen maalaistalo, joka muistuttaisi menneistä ajoista. Kummassakin talossa saisi olla avarat ikkunat, koska haluaisin luonnonvaloa huoneisiin sekä tietysti taloissa olisi tilaa kirjahyllyille.

11 kysymystä haastetuille:

1. Mikä on suosikkikirjasi?
2. Jos voisit muuttua jonkin kirjan hahmoksi, minkä kirjan valitsisit ja muuttuisitko tarinassa jo olemassa olevaksi hahmoksi vai aivan uudeksi hahmoksi?
3. Minkä tyylisiä kirjoja luet eniten?
4. Kirja vai elokuva?
5. Kenet kirjallisuuden hahmon haluaisit tavata?
6. Mikä sai sinut aloittamaan bloggaamisen?
7. Tietääkö koko lähipiirisi bloggaamisestasi vai pidätkö sen mieluummin omana tietonasi?
8. Kirjoitatko itse tekstejä? Esim. novelleja, runoja
9. Missä maassa haluaisit asua?
10. Jos voisit matkustaa johonkin toiseen aikakauteen, minkä valitsisit?
11. Mikä on lempivuodenaikasi?


Haastan seuraavat blogit tähän:

Baroccon salonki
Le Masque Rouge
Hullut teekutsut
Kuuttaren lukupäiväkirja
Lukunurkka

Vastaaminen on täysin vapaaehtoista, joten ei mitään paineita haastetuille. :)

Lukuhaaste: 1800-luvun kirjat

Aloitan blogivuoden haasteen merkeissä. Törmäsin nimittäin Ofelia Outolinnun blogissa mielenkiintoiseen lukuhaasteeseen. Tarkoituksena on lukea vuoden 2013 aikana 1800-luvulla kirjoitettuja teoksia ja tavoitella samalla aatelisarvoa. Mitä enemmän aikakauden kirjoja lukee, sitä korkeamman aatelisarvon saa. Aikaa haasteen suorittamiseen on vuoden viimeiseen päivään asti.

Aatelisarvot ja niihin vaaditut kirjamäärät:

* Herttua/herttuatar – 20 teosta
* Markiisi/markiisitar – 16 teosta
* Jaarli/kreivitär – 12 teosta
* Varakreivi/varakreivitär – 8 teosta
* Paroni/paronitar – 4 teosta


Lukulistalleni haastetta varten olen miettinyt jo näitä teoksia:
* Jane Austen - Emma (1816)
* Jane Austen - Järki ja tunteet (1811)
* Anna Sewell - Black Beauty (1877)


Tavoitteenani on ainakin alustavasti paronittaren arvonimi. Katsotaan sitten vuoden edetessä, minkälaiseen aatelisarvoon päädyn. :)