- Jos katsot ohi, sinun uskotaan epäröivän, ja silloin olet jo puolitiessä luopumiseen. Tai sinun ajatellaan valehtelevan. Tai viettelevän. Siksi et saa katsoa ohi tai antaa silmiesi harhailla.
- Hyvä on, äiti.
- Katsot vain silmiin, vaikka tuntisit inhoa tai pelkoa. Tapahtui mitä tahansa. Seurauksia et ehkä voi tietää tai välttää, mutta kunniasi säilyy, sitä sinulta ei viedä niin kauan kuin katseesi ei väisty.
(s. 16)
Taavi Vartian Varastettu vaimo olisi mahdollisesti jäänyt kokonaan huomaamatta, ellen olisi bongannut sitä Mai Laakson blogista. Kiitos taas lukuvinkistä!
Christina on varakkaan sardinialaisen villakauppiaan tytär. Eräänä päivänä kotikylään hyökkää joukko muukalaisia, jotka surmaavat jokaisen vastaantulevan, mutta Christinan he ryöstävät mukaansa. Hyökkäystä johtaa soturi Dors, jolle muukalaisten johtajan, Halvardin, palveleminen on elämäntehtävä. Christina päätyy kaukaiseen Norjaan viikinkikylään, jossa hänestä tulee orja. Aluksi hän kykenee tuntemaan ainoastaan vihaa, mutta ajan myötä tunteet muuttuvat. Koti-ikävä ei katoa helposti, mutta vähitellen vieraasta yhteisöstä ja ihmisistä tulee Christinan perhe.
Sattumalta päädyin lukemaan melko lyhyen ajan sisällä kaksi kirjaa, jotka ovat hyvin toistensa kaltaiset. Itämeren Aurin päähenkilön tavoin Christina kaapataan kotoaan ja hän päätyy vieraaseen yhteisöön, jonka tavat tuntuvat aluksi kummallisilta. Kumpikin naisista sopeutuu ajan kuluessa uuteen ympäristöönsä. Heitä toki erottaa se, että Auri oli parantaja, mutta Christina joutui orjaksi. Varastettua vaimoa lukiessa en voinut olla vertaamatta kirjaa Aurin tarinaan, mikä häiritsi jonkin verran lukukokemusta. Olisi ollut fiksumpaa lukea näiden kahden kirjan välissä muutama kirja lisää jostain aivan toisesta aiheesta.
Christinan tarina on mielenkiintoinen kuvaus aivan vieraaseen kulttuuriin joutumisesta, ja siitä, kuinka voi selvitä tuntemattomien parissa. Christina saavuttaa orjaksi hyvän aseman olemalla ahkera työntekijä, joka saa jopa kunnioitusta viikinkien luona. Ainakaan aluksi elämä viikinkikylässä ei ollut helppoa. Christinalla on vihamiehiä, jotka panettelevat hänen päänsä menoksi. Onneksi hänellä on myös suojelijoita, joita toiset kuuntelevat ja kunnioittavat. Elämä asettuu uomiinsa viikinkikylässä, mutta Christina ei unohda kotiaan. Päinvastoin, hän haaveilee pakenemisesta, ja lopulta siihen tarjoutuu kenties ainutlaatuinen mahdollisuus, nyt tai ei koskaan.
Christina on sinnikäs, eikä lannistu. Kirja antaa kiinnostavan kuvan päättäväisen nuoren naisen elämästä hänen jouduttuaan kauas kotoa aivan uudenlaisiin maisemiin. Kun vihdoin pystyin jättämään jatkuvan vertailun Christinan ja Aurin välillä taakseni, viihdyin Christinan seikkailun parissa. Kirjassa oli tosin pari hämmästystä herättänyttä kohtaa. Soturi Dors ja hänen vaimonsa Inga värjäsivät toistensa korvat sinisiksi. Olisi erittäin mielenkiintoista tietää, mistä kirjailija on saanut tällaisen idean. Kun korvien värjääminen mainittiin tarinassa ensimmäisen kerran, tuli se aivan puun takaa. Toinen ihmetystä herättänyt asia on kansikuva. Olen Main kanssa samaa mieltä. Kuva näyttää aivan arabinaiselta. Kanteen olisi voinut valita kuvan, josta edes jollain tavalla välittyy se, että kirja kertoo viikingeistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti