Cassandra Clare: Taivaallisen tulen kaupunki

Alkuperäinen teos: City of Heavenly Fire (2014)
Varjojen kaupungit osa 6
Otava, 2014, kovakantinen, 639 sivua
suomentanut Terhi Leskinen


Jace veti Claryn miekkaa pitelevän käden taaksepäin ja irrotti sitten otteensa, jotta tämä voisi nostaa miekan ilmaan. Aurinko oli nyt laskenut entistä alemmas, mutta salissa oli yhä riittävästi valoa iskemään kipinöitä keskiharjanteen obsidiaanitähdistä. ”Anna miekalle nyt sen nimi.”
    ”Hesperos”, Clary sanoi, sujautti miekan takaisin tuppeensa ja työnsi tupen vyölleen. ”Sarastuksentuoja.”
(s. 143)

Sainpahan Varjojen kaupungit -sarjan päätökseen. Olin aluksi hieman epäileväinen sen suhteen, millaisia sarjan kolme viimeistä kirjaa olisivat. Langenneiden enkelten kaupunki ja Kadotettujen sielujen kaupunki petasivat asetelmia Taivaallisen tulen kaupunkia varten. Edellisen osan perusteella odotin tältä viimeiseltä osalta paljon. Kirja vastasi hyvin odotuksiin.

Claryn veli Sebastian on liikekannalla. Hän jatkaa itselleen uskollisten varjometsästäjien armeijan kokoamista. Nämä pimennetyt varjometsästäjät unohtavat entisen identiteettinsä ja heistä tulee raakalaisia, joilla ei ole omaa tahtoa. Sebastian joukkoineen hyökkää varjometsästäjien instituutteja vastaan surmaten niiden asukkaita. Hänen lopullisena päämääränään on koko maailmaan hallitseminen ja tuhoaminen. Clary, Jace, Alec, Isabelle ja Simon lähtevät Sebastianin perään estääkseen tämän suunnitelmat. He kulkevat haltijaväen hovista eräänlaiseen rinnakkaiseen maailmaan, jossa he kohtaavat Sebastianin ja tämän joukot samaan aikaan, kun osa joukoista hyökkää varjometsästäjien kaupunkiin Alicanteen.

Kahdessa edellisessä osassa sivuhahmot ovat mielestäni pelastaneet tarinan. Tässä viimeisessä osassa jokainen hahmo tuli sopivasti esiin, eikä kukaan ärsyttänyt. Päähenkilöidenkin osalta tarina oli siis erittäin onnistunut. Vanhojen tuttujen hahmojen tarinat saivat päätöksen, josta jokainen hahmo voi jatkaa elämäänsä. Kirjan aikana hahmot kohtasivat raskaita vastoinkäymisiä, mutta kaiken kaikkiaan voisi sanoa, että tarinalla on onnellinen päätös. Olin yllättynyt muutamasta uudesta hahmosta, jotka esiteltiin kirjan aikana. Selvitin asiaa, ja kävi ilmi, että kyseiset hahmot ovat päähenkilöitä Cassandra Claren kahdessa muussa varjometsästäjiin liittyvässä kirjasarjassa. Voi olla, että joku päivä vielä tutustun tarkemmin Claren muihin teoksiin.

Suhtaudun varauksella kirjoihin, joissa on luvassa suuri lopullinen taistelu hyvän ja pahan välillä. Usein aiemmissa osissa taistelua pohjustetaan oikein perusteellisesti, mikä on tietysti hyvä asia. Joskus taistelulle annetaan kuitenkin ennalta niin suuri huomio, että sitä odottaa jotain aivan mullistavaa kohtaamista, jollaista ei ole ennen nähty. Tällöin pettymys voi olla suuri, jos lopullinen yhteenotto ei täytä sen varalle kasattuja odotuksia. Mielestäni Cassandra Clare onnistui välttämään tällaisen käänteen, että lopullista yhteenottoa on pohjustettu jo iät ja ajat, mutta lopulta kaikki olisikin liian nopeasti ohitse. Tapahtumat ratkesivat tavallaan viekkaudella, johon toinen osapuoli lankesi. Kirja on paksu, joten välillä oli tylsempiä kohtia, mutta kaiken kaikkiaan pidän kirjaa onnistuneena päätösosana. Erityisesti loppu oli suloinen.

Varjojen kaupungit -sarja esitteli erilaisen fantasiamaailman, kuin mihin olin entuudestaan tottunut. Epäilyistä huolimatta oli hauskaa lukea Claryn, Jacen ja kumppaneiden seikkailuista. Osa hahmoista vaikutti ensisilmäyksellä stereotyyppisiltä kiintiöhahmoilta (paras ystävä, joka ei saa vastakaikua tunteilleen, se häikäisevän kaunis nainen, joka saa kaikkien miesten katseet kääntymään jne.), mutta sarjan edetessä olin jo ehtinyt kiintyä hahmoihin, enkä voisi kuvitella muita hahmoja heidän tilallaan. Voin suositella sarjan lukemista.

Varjojen kaupungit -sarja
Luukaupunki (City of Bones)
Tuhkakaupunki (City of Ashes)
Lasikaupunki (City of Glass)
Langenneiden enkelten kaupunki (City of Fallen Angels)
Kadotettujen sielujen kaupunki (City of Lost Souls)
Taivaallisen tulen kaupunki (City of Heavenly Fire)